Hyvät ihmiset,
Olen vihreä feministi.
Olen myös mies.
Me Vihreät emme vieläkään ole suuri puolue
Miksi?
Oppikaamme monien kavahtamilta perussuomalaisilta:
Miten antijytky voisi olla mahdollinen?
Samoilla keinoilla kuin jytkykin.
Kuuntelemalla enemmän, puhumalla vähemmän.
Jos perussuomalaisten opetus ei meille kelpaa,
kuunnelkaamme moraalifilosofi Charles Tayloria:
jotta voisimme ajaa heikkojen, hiljaisten, pienten ja vähemmistöjen etua,
se on tehtävä vetoamalla vahvoihin, äänekkäisiin, suuriin ja enemmistöihin.
Kaikkein tehokkaimmin tämä tapahtuu realisoimalla piilevä kannatuksemme, ja tämä onnistuu vain puhumalla samaa kieltä kuin enemmistö, kieltä, jota enemmistö ymmärtää.
Siksi en kannatakaan vihreän feminismin käsitteen käyttämistä vaikka allekirjoitan sen sisällön sanasta sanaan,
aivan samoin kuin en näe sitäkään kirjaamisen arvoisena että olen mies.
Uskoin vielä 25-vuotiaana diskurssianalyytikkona ja semiootikon alkuna että sanat ovat tekoja.
Me Vihreissä yliarvostamme sanoja. Teot ovat tärkeämpiä. Tekoja tekevät muutkin kuin presidentti, esimerkiksi me kaikki!
Pidin tämän puheenvuoron Vihreiden puoluekokouksessa Lappeenrannassa 2012. Koska en ole tänä vuonna paikalla Jämsässä, kaivettakoon tämä jälleen - tai taas - ajankohtainen puheenvuoroni naftaliinista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti