Köyhyyden ääni Myyrmäestä

Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20 on sydänverellä kirjoitettu itseterapiakirja, joka kirjoittajan omien sanojensa mukaan on ollut pakko kirjoittaa, oli tämän pakon motivaattorina sitten raha, maine, halu vaikuttaa tai vain tulla ulos marginaalista tai sitten tarve terapioida itseään kirjoittamalla. Luultavasti etupäässä kaksi viimeistä, sillä uskon tekijän olevan täysin vilpitön.

Mikään kaunokirjallinen mestarinäyte se ei ole, ja sen todistusvoimaa lisäisivät tuntuvasti konkreettiset esimerkit kirjoittajan omasta elämästä: millaisia laskelmia hän on joutunut tekemään ostaessaan jotakin itselleen tai lapsilleen, ja mistä tämä on ollut pois. Tällaisenaan kirja lähinnä on kurkistus kirjoittajansa sisäiseen maailmaan, ei niinkään arkiseen elämänkamppailuun, ja on vaikea sanoa, missä määrin kirjoittajan tuntemuksia selittää hänen sairastamansa kahdensuuntainen mielialahäiriö, missä määrin köyhyys, ja miten nämä selittävät muuttujat suhtautuvat toisiinsa. Onko masennus estänyt kirjoittajaa saamasta työtä vai onko masennus työttömyyden seuraus vai kenties tästä riippumaton olotila?  

Lisäksi kaivattaisiin analyysiä köyhyyden syistä: viranomaispäätöksistä ja yksilöllisistä elämänkuluista: opiskelusta, työnhausta, konkursseista, sairauksista ja avioeroista, jotka ovat johtaneet köyhyyteen. Tällainen todistus olisi tärkeä saada, jotta olisi mahdollista osoittaa köyhyyden vähentävän mahdollisuuksia ja masentavan, jotta ymmärrettäisiin, että köyhyys useimmissa tapauksissa ei todellakaan johdu laiskuudesta tai tuottamuksellisesta saamattomuudesta.

 
Kirja on joka tapauksessa ainutkertainen todistuskappale, enkä yhtään voi vähätellä sen kirjoittajan kokemuksia. Kuitenkin absoluuttisen köyhyyden lisäksi tulee suhteuttaa koettu köyhyys odotuksiin, jotka ovat sitä korkeammat, mitä korkeammin on koulutettu ja mitä korkeampi on vanhempien koulutus- ja tulotaso. 

Joka tapauksessa kirja kannattaa lukea, ja on syytä, etenkin niiden, jotka haluavat sulkea silmänsä. Esimerkiksi Sture Fjäderille suositeltavaa lukemista, voi lukea alkukielellä.  Seuraavaksi odotellaan sitten köyhyyskirjaa, jossa on konkreettisia laskelmia ja kertomuksia siitä, mistä kirjoittaja, perhe ja lapset ovat saaneet jäädä paitsi.