Tultuani uimasta, Porvoon uimahallin Acvario-kahvilan ovi suorastaan manifestoi paluuta 1960-luvulle, aikaan, jolloin vielä puhuttiin ruustinnoista, näyttelijättäristä ja rouva insinööreistä. Ovessa sulassa sovussa julistivat samaa arvomaailmaa lehdet, joiden pitäisi olla kilpailijoita, kaksi suomalaista iltapäivälehteä. No, kilpailijoita ne ovatkin, samoista asiakkaista.
Toinen lehti kailotti, että 45-vuotias nainen on eläkeikäinen: "vauva-arki eläkeiässä". No, ballerinalle toki voi käydä niin, että saattaa eläköityminen koittaa ennen vauvoittumista. Samoinhan voi käydä myös urheilijoille, joita ballerinatkin oikeastaan ovat, heidän ammattinsahan naittaa taiteen ja urheilun. Kannattaa siis valita ammatti oikein niin ettei ole äitiyspäivärahan hakemisista huolta kun saakin eläkettä. Toisessa lehdessä taas seisoi, että "suomalaisäitien elokuvasta (tuli) Oscar-ehdokas".
Otsikot kertovat kaiken. Naisia mitataan ruumiillisina objekteina, mihin toimitukseen kuitenkin liittyy dualistinen ristiriitaisuus: yhtäältä naiselle kuuluu äitiys, toisaalta ikuinen neitseellinen seksiobjektius, jossa mies raiskaa naisen ei vaan tytön katseellaan. Ennen kuin päästään arvioimaan naisten tekemisiä, heidät pitää puntaroida naisina.
Muistini mukaan esimerkiksi Paavo Lipponen oli aika paljon vanhempi tullessaan isäksi. Ja on aika moni elokuvaohjaaja äiti. Tai isä. Ovat he myös jonkun poikia ja tyttöjä, mutta sitä ei kerrota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti