Miksi en osallistu Lastensairaala-keräykseen...

... vaikka asia on huutavan tärkeä?

Yksinkertaisesti siksi, että sairaalakeräys on hälyttävä signaali suomalaisen yhteiskunnan tilasta. En halua olla siunaamassa sitä, että Suomesta olisi tulossa yhdysvaltalaismallisesti sellainen yhteiskunta, jossa hoitoa saavat vain ne, joilla on varaa. Yhteiskunta, jossa hyvinvointi on yksityisten almujen varassa. En halua Suomea riippuvaiseksi sattumanvaraisesta armosta. Meillä pitäisi olla varaa hoitaa vanhuksemme ja lapsemme, itse asiassa kaikki apua tarvitsevat.

Ja olisikin. Jos julkiset varat laskettaisiin oikein. Jos veropohjaamme kasvatettaisiin lisäämällä pääomaveroja ja maahanmuuttoa, säästettäisiin esimerkiksi puolustusvoimista ja tehostettaisiin työtä julkisella sektorilla, tehtäisiin työstä, opiskelusta ja yrittäjyydestä kaikissa tilanteissa kannattavaa ja nähtäisiin Suomen mahdollisuudet uusien kestävien työpaikkojen luomiseen puhtailla, tulevaisuuden aloilla, meillä olisi tähän, ja kaikkeen muuhunkin varaa.

En hyväksy julkisten palveluiden rapauttamista siksi, että Suomessa pelätään maahanmuuttoa, tehdään lyhytnäköisiä energiapoliittisia ratkaisuja, jotka vievät meidät vararikkoon luomatta ainuttakaan uutta työpaikkaa, kevennetään verotusta vain siksi että Kokoomus niin vaatii, ei tueta juhlapuheista huolimatta itsensä työllistämistä, kiitos yrittäjiksi pukeutuneiden pamppujen lobbauksen, eikä vakavasti edes yritetä saada harmaata taloutta kuriin. Näistä kaikista pitäisi vallita konsensus, samoin siitä, että työ pitäisi suunnitella julkisella sektorilla ihan uudestaan: kaikki turha itseisarvoinen tietokoneella leikkiminen ja työn esittäminen pois, tilalle tuottava ja suorittava työ.

Näin ollen en tule osallistumaan mihinkään sellaiseen keräykseen, jossa yksityisesti kerätään varoja julkisten palveluiden ylläpitämiseen, koska tällöin samalla tullaan myöntäneeksi, että julkisia palveluita ei ole enää olemassa, koska niitä ei haluta ylläpitää, koska olemme luopuneet tasa-arvosta tavoiteltavana päämääränä.