MTV:n nettiartikkelissa jaettiin taloudenhoidollisia viisauksia. Mitä nämä viisastelut olivat?
"Sinulla jää riittävästi rahaa käteen kuukaudessa".
Menoja on helpompi säädellä kuin tuloja. It's as easy as that. Jos ei jää, poista kuluja.
"Säästät säännöllisesti".
Tähän tavoitteeseen päästäkseni, minun pitäisi ensin olla luottovapaa. Eikä tällaista tilannetta ole aivan heti näköpiirissä, valitettavasti. Minun mielestäni kuitenkin on kokonaistaloudellisesti järkevämpää maksaa ensin vanhat velat pois - niistä kun juoksee korko koko ajan - kuin sijoittaa tulevaisuuteen, josta ei mitään tiedä. Voi olla vaikka kuollutkin. Ymmärrän kuitenkin pointin tässä opetuksessa: tulee pitemmän päälle edullisemmaksi ostaa käteisellä, jos pesukone tai tietokone levähtää, ja luottovelat ovat kierre, mutta ei niistä päästä suosituksia antamalla tai moralisoimalla. Sovitaanko niin, että ensin painetaan Visa villaisella? Voisivatko viisastelijat sopia tämän Luottokunnan kanssa?
"Et ole sortunut pikavippeihin tai kulutusluottoihin".
Olin aika lähellä tätä tilannetta tammikuussa 2010, paluumuuttaessani Suomeen. Ennen kun ehdin saamaan töitä, oma pankkini nauroi minut ulos. Onneksi ymmärtäväinen sosiaalityöntekijä auttoi pahimman kuopan yli, kunnes työtä löytyi. Monilla kuitenkin pikavipit ja kulutusluotot ovat valitettavasti ainoa luototuslaitos, valitettavasti.
"Harkitset ennen ostopäätöstä".
En juuri osta muuta kuin päivittäiselintarvikkeita, lukuunottamatta ehkä yhtä tai kahta kirjaa vuodessa, kenkää, lahjalelua tai lastenvaatetta. Vaatekaupassa en ole käynyt vuoden 2002 jälkeen, muistaakseni. Niin että ei siinä harkitsemisella ole paljon sijaa. Sukkia pitää ostaa silloin kun varpaat tulevat niistä ulos.
"Sinulle ei tule myöhästymismaksuja".
No, ei ole tullut elämässäni yhteensä varmaan kuin kympillä, ainakaan kirjastosta. Se kun vaan on turhaa, ja mikä on turhaa, on tyhmää. Laskut maksan eräpäivänä, ja jos en selviä laskuista, vähennän niiden määrää lopettamalla esimerkiksi lehden tilaamisen.
"Seuraat menojasi ja tulojasi".
Tiedän, mihin rahani menevät kysymättäkin, löysää on sen verran vähän, jotain 50-100 euroa kuukaudessa, riippuen siitä, kuinka paljon laskuja millekin kuukaudelle kasaantuu.
"Sinulla on muutaman kuukauden palkka takataskussasi"
Näin sanovat "useat asiantuntijat". Heitä kehoittaisin tutustumaan pienikantokykyisen elämään ennen suositusten antamista. Taitavat vaan olla siitä yhtä vieraantuneita kuin poliitikko maitopurkin hinnasta. Satasen kuukausittaiseen säästämiseen ei minulla olisi varaa, sillä pahimpaan varautuminen joskus mahdollisessa tulevaisuudessa vetäisi nykyhetken armottomasti pakkasen puolelle. Viiteenkymppiin ehkä taipuisin. Vuodessa siitä tulisi kuusisataa, ja jos laskee nykyisen kuukausipalkkani mukaan, niin vajaat 11 vuoden kuluttua kolmen kuukauden kuukausipalkka olisi koossa.
Jotain rajaa järkevyydessäkin (tai pessimismissä) pitää kuitenkin olla: jätänkö
juustot ostamatta jotta voisin ottaa potkut 11 vuoden päästä? Voin toki jättää ne ostamatta, mutta tällöin syynä pitää olla maailman pelastaminen, ei minun. Juustossa nimittäin löytyy, se on herkkuani. Vai jätänkö kuntosalilla käymättä, ollakseni sitten 11 vuoden päästä yksi luukasa?
Minä voin antaa taloudenhallintavinkkejä. Ei maksa mitään. Ehkä siksi olenkin pienituloinen, kun en ole osannut myydä osaamistani.
En polta tupakkaa, en aja autoa, en mainittavammin juo alkoholia ja en matkustele, jollei minulla ole siihen varaa. Ja jos taloudellinen kantokykyni joskus hetkittäin tästäkin heikkenee, tuolloin luovun ensin sanomalehdestä, sitten lopetan juuston syönnin jos tekee oikein tiukkaa, ja realisoin ehkä jotakin omaisuuttani, jos nimittäin vielä minulta löytyy jotakin, mitä joku himoitsisi. Enää en kehtaa myydä Matchbox-autojani, sillä ne ovat nykyään poikani, eivät minun. Ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä taitaisi olla pleikkari ja omakätinen Pelén nimikirjoitus.
Itse asiassa säästän nytkin 450 euroa kuukaudessa. Varaudun siis sittenkin tulevaan, edellä esitetyistä varauksista huolimatta, maksamalla pankille joka kuukautena tämän summan siksi että 63-vuotiaana asumiskuluni olisivat nykyrahassa vain 150 euroa kuukaudessa. Tämän teen siksi, että luotan enemmän omaan kestävyyteeni kuin eläkejärjestelmän kestävyyteen.
Maikkarin jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti