Nykyihmisen lemmikki

Mikä on lämmin, makaa sylissä ja kehrää? Kannettava tietokone. Ei ihme, että kissat ovat niin mustasukkaisia tietokoneille, se kun vie niiden paikan sylistä, sitäpaitsi ne hurisevatkin kuin kissat.

Tietokoneiden kanssa vietetty aika on kaikki pois ulkoilusta, lukemisesta, lasten, ystävien tai puolison kanssa seurustelusta. Oikeastaan ainoa asia, jota voi tehdä tietokoneilun kanssa samanaikaisesti, on musiikinkuuntelu, eikä sitäkään hyvin. Kokeilepa ottaa tietokone pois, huomaat eron. Saattaa paljastua musiikista ihan toisia ulottuvuuksia, ääniä ja kulkuja, joita et ole tiennyt olevankaan.

Tietokone on muuttanut suhtautumista moniin aikaisempiin harrastuksiin, jotka aiemmin olivat niin kiinteä osa elämäntapaa, että niitä ei oikeastaan voinut sanoa harrastuksiksi. Ajattelen tässä lukemista: vähän väliä kun askarruttaa, onko Facebookiin tullut notifikaatioita, ja sen asian toimittamiseksi pitää kirja laskea alas, ja lukurytmi katoaa. Puhelimessakaan ei enää keskustella, kun saman asian voi toimittaa sähköpostina tai peräti Facebook-viestinä. Kokouksetkin se voi korvata: ei tarvitse kokoontua yhdessä hyvisten kanssa parantamaan maailmaa, kun ensin voidaan sopia Doodlessa, milloin istutaan yhdessä Facebookin tai Skypen ääreen, kukin omalla sohvallaan. 

On tietokone toki kätevä. Se mahdollistaa, paitsi työn tekemisen omalta kotisohvalta käsin, myös kaiken mahdollisen tärkeän lykkäämisen. Tietokoneesta tulee myös riippuvaiseksi, minkä huomaa aina silloin kun kotitietokone tilttaa, ja jos netti tilttaa, huomaa, miten riippuvaiseksi on tullut nk. "sosiaalisesta mediasta", jos ei yhtäkkiä pääsekään päivittämään blogiaan tai päivittelemään toisten päivityksiä. Lieneekö tämä nyt niin suuri menetys; jos blogi on suljettu, sitten voikin ryhtyä kirjoittamaan vaikka kirjaa.

Tietokone on mahdollistanut poissaolevan läsnäolon: yhä useammassa kodissa moni perheenjäsen tekee omia juttujaan samanaikaisesti, ja paradoksaalisesti jopa seurustelee keskenään eri huoneista, jopa pöydän vastakkaisilta puolilta chatin välityksellä. Mikäs siinä. Voi vaan olla, että kohta emme enää osaa kuunnella, puhua, rakastaa, olla läsnä.