Tai pitäisikö sitä sanoa sipilöinniksi, sitä, että ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Ensin tehdään päätösesitys tunteella, vaikutuksista piittaamatta ja asiantuntijoita kuuntelematta. Ja vasta kun käy ilmeiseksi, että kansan tuomio on niin armoton, että tästä eivät hallituspuolueet ehjin nahoin kävele kun aikanaan hallituksesta kävelevät - ja että tämä hetki saattaisi olla yllättävänkin äkkiä - sitten peruvat päätöksensä. Näin on nyt käynyt työajanpidennyksen kanssa, sitten niin sattui eläkkeensaajien asumistuelle, ja seuraavaksi perunevat ensimmäisen päivän sairauskarenssin.
Ei kyse ole välttämättä äkkiväärästä, mutkatsuoriksivetävästä pohjalaisinsinööriydestä. Ehkä ovat herrat ovelampia kuin luulemme: kun ensin esiintyy roistona ja sitten antaakin periksi, voi joku nöyrrytetty luulla erehtymään Juha Sipilää Robin Hoodiksi ja näitä muita Sherwoodin iloisiksi veikoiksi. Timo Soini olisi sitten tässä katsannossa Tuck-munkki, ja Alexander Stubb pikku-John, jota luullaan pieneksi ja harmittomaksi, mutta todellisuudessa kyse onkin todellisesta voimamiehestä, miekalla kurittajasta vailla vertaa.
Mutta eivät he mitään iloisia veikkoja ole. Kyse on retorisesta sumutuksesta: ensin otetaan ja sitten vähän annetaan takaisin, tai ollaan ottamatta niin paljoa. Vai onko maamme sittenkin johdettu äkkipikaistuksissaan, ex tempore -päätöksillä, sen kummemmin miettimättä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti