Käpylöitetään koko Helsinki!

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ideologian ytimenä on se, että koko Helsinki kalliolaistettaisiin siten, että lattebaari löytyisi jokaisen talon kivijalasta. Siis talon, sillä kortteleita ei enää tehdä. Ja koska näiden puuttuvien kortteleiden sisäpihalla on kiva järjestää yhteisöllisyyttä, grillijuhlia ja pop up -oma-apukerhoja, ehkei kuitenkaan kalliolaistettaisi, vaan käpyläistettäisiin.

Nämä käpylät sitten yhdistettäisiin toisiinsa kaupunkibulevardeilla. Hetkinen, tämähän on puutarhakaupunkia tiivistettynä Helsingin mittakaavaan! Kuulostaapas kivalta.

Mutta hetkinen. Ei puutarhakaupunkia niin tehdä, että jo olemassaolevan Smith-Polvinen -rakenteen päälle lyödään vielä puutarhakaupunki, tiivistämällä ne välit, jotka unohtui smithpolvistaa, käpylöiksi. Vahinkoa ei korjata korvaamalla vanha vahinko uudella, kakkaamalla pissaamisen päälle, vaan ensin pitäisi vetää pönttö ennen kuin tehdään numero kakkoset.

Parempi olisikin purkaa yksi kaupunginosa kerrallaan lähiöitä, ennen kuin muutkin ne kuin Pihlajamäki ehditään julistaa aikansa edustajina suojelukohteiksi, ja korvata ne käpylöillä, jos käpylöittää halutaan.

Tämä tuli mieleeni, kun katsoin ei vain Kuninkaantammen asuinalueen havainnekuvia, vaan niistä lähtevää ilakointia. Jossain muualla tämä voisi olla ok, mutta ei täällä. Olen hyvin pettynyt siitä helppoudesta, jolla Keskuspuiston rajoja on siirretty, puoluerajoista riippumatta. Nähtävästi Keskuspuiston puolustamiseen ei Helsingin valtuuston tahtotila riitä, vaan tarvitaan ulkoparlamentaarisia keinoja.

Tämä lappu seisoi joulun välipäivinä 2010 lyhtypylväässä, juuri sillä puolella nk. Linjalle vievää ulkoilupolkua, joka pahantahtoisessa tulkinnassa ei ole Keskuspuistoa.