Olin lukiossa ns. kympin oppilas. Yliopisto, jonne pyrkiminen minulle oli itsestäänselvää ja sen piti olla vain välivaihe matkalla professoriksi, olikin palautus maanpinnalle. Yliopistossa olinkin keskinkertainen, yksi välkky muiden joukossa, ja koin, että monilla akateemiset valmiudet olivat sikäli minua paremmat, että he olivat lähtöisin perheistä, joissa asunnot oli ostettu lapsille valmiiksi, vanhemmat olivat proffia ja koko yliopistomaailma sanastoineen oli peruskauraa: en ollut kuullutkaan sellaisesta kuin osakunta. Kuitenkin kyllä minä jossain loistinkin.
Yliopiston myötä luin ensimmäisen englanninkielisen kirjani, vasta 21-vuotiaana. Hyppäsin heti syvään päätyyn: kyseessä oli antropologian perustiiliskivi Roger M. Keesingin Cultural Anthropology. Sen tahkoaminen oli niin työlästä, että organisoin referaattiringin, jossa jokainen luki yhden tai maksimissaan kaksi lukua, sellaiset 20-30 sivua, teki siitä referaatin, jotka kopioitiin koko porukalle.
Minusta tuli referaattikuningas, ja organisoin vastaavanlaisia näkökulmasta riippuen joko talkoo- tai pinnausrinkejä muistakin työläistä (eli englanninkielisistä) kirjoista ja luentokursseista, jos luennoitsija oli pitkäpiimäinen, kuten Hannu Sivenius, jolla kesti noin kolme minuuttia päästä änkytykseltään yhden lauseen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti