Hyvillä ideoilla ei ole puoluekirjaa, on jyväskyläläisen kansanedustaja Touko Aallon motto. Kuitenkin huonoilla ideoilla on.
Puoluejäsenyys suitsee aktivistin suut, vaikka pitäisi kai olla mahdollista sanoa, että hallituspolitiikka tai Helsingin uusi yleiskaava ovat aivan paskoja. Kun seisot jommalla kummalla puolen rintamaa, tämä ei olekaan enää aivan yhtä selvää, koska haluat jo taktisistakin syistä kammeta hallitusta tai olla loukkaamatta yleisessä katsannossa hyviksinä pitämiäsi ihmisiä, joista tulee silmissäsi pettureita, kun heidän yksi asiansa onkin toinen kuin omasi. Tosin hallitus on surkea, eikä tämän toteamiseen tarvita opposition värisiä puoluesilmälaseja.
Puolueet jakavat ihmiset meihin ja muihin, hyviksiin ja pahiksiin. Tilanne- ja asiakohtaisesti niitä hyviksiä voi sitten löytyä muistakin leireistä, tai ainakin hyviksien pahiksia, meikäläisten heikäläisiä, jotka ovat vähän vähemmän hyviä kuin me. Ilman puoluejäsenyyksiä voisi tehdä yhteistyötä asiakysymyksissä asiakohtaisten hyvisten kanssa, ja saisi samalla välttää pahikset tai ainakin pahiksiksi leimaamisen kokonaan.
Toki puolueet ovat siinä mielessä käteviä välineitä, että ne yhdistävät eri asioiden puolesta taistelevia hyviksiä yhteen, ainakin Vihreät, joka on monen yhden asian liike. Ei-puoluepoliittinen kansalaistoiminta taas yhdistää saman asian puolesta taistelevia hyviksiä yhteen, kuten vaikka Mahdollisuuksien Tori. Pekka Haavisto teki talvella 2012 sikäli mahdottomasta mahdollisen, että hän yhdisti nämä molemmat. Sellaisessa toiminnassa on ilo olla mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti