Maanantai oli taas vuotuinen, valtakunnallinen kateuspäivä, kun verotiedot on julkistettu. En hyväksy vähäosaisten unohtamista ahneuden vuoksi, mutta en myöskään ymmärrä, miksi toisten tuloja pitäisi jotenkin kadehtia.
Voin kyllä paheksua sitä, että joku rikastuu toisten kustannuksella tai jonkun voitot on revitty toisen selkänahasta, mutta vaikka se joku toinen, jonka selkää olisi revitty, olisi minä, kateudelle ei ole syytä. Vain paheksunnalle, sille, että tällainen on mahdollista. Voin myös paheksua sitä, että verotus ei tasaa nykyistä paremmin kohtuuttomia palkkoja, sillä tämä heikentää julkisten palveluiden rahoituspohjaa, ollen minultakin pois. Kateuden kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.
Jos inhoan epäoikeudenmukaisuutta, kavahdan vieläkin enemmän epäjohdonmukaisuutta. Tämä liittynee yleisempään elämänkatsomukseeni: vaikka olisikin tyytymätön vähän siihen ja tähän seikkaan, en silti koskaan, heikkonakaan hetkenä olisi koskaan vaihtanut omaa, persoonallista osaani kenenkään kanssa. Jos joku toinen on minua paremmin osannut ulosmitata kykynsä ja käyttää mahdollisuutensa, hyvä hänelle.
Kukaan toinen ei voi saada puolestani elämyksiä musiikista tai luonnosta, eikä kokemuksia muutenkaan voi vaihtaa. Jos joku saisi nauttia minun elämyksistäni, minua ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti