"Täällä on peräänkuulutettu sosiaalitoimen näkökulmaa. Otetaan esimerkki lastensuojelun tarpeessa olevalta nuorelta. Miksi emme antaisi hänelle valinnanvapautta valita kotiansa, perhekotiansa? Miksi siellä virkamies tekee sen päätöksen hänen puolestaan?"
Lauslahti olisi siis sälyttämässä lapsen, vieläpä elämässään hankalaan tilanteeseen joutuneen hartioille vielä aika ison vastuun, joka kuuluu lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. No, näillä lapsilla onkin usein aika leveät hartiat, jotka kantavat vanhempienkin huolet ja ovat vahvoja pienempien sisarusten puolesta.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on ammattilainen, ja työnsä puolesta näissä moniammatillisissa elämänsotkuissa, jotka ovat lapsen elämää, eivät työtä. Nämä ovat aikuisten asioita, eivät lasten.
Lasta on sopivaa ja hyväkin kuulla hänen omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa. Mutta jos valinnanvapaus ulotetaan myös niihin, jotka eivät tätä valintaa kykene tekemään, tämä on kuin heikoille jäille ajamista. Varmaankin koulujen opetussuunnitelmiin tulisi upottaa kilpailutusosaamista, jotta lapsukaiset osaisivat informoidusti valita kodin, mahdollisesti useankin kodin, sijaisperheiden, sijoitusperheiden ja eri lastenkotien välillä.
Demokraatti-lehden jutun Sanna Lauslahden höpsäytyksestä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti