Sote-ratkaisussa on lyhenteen alkuosa eli sosiaali jäänyt lapsipuolen asemaan, kun on keskitytty vain julkisen terveydenhuollon palvelujärjestelmiin.
Suurin hyöty sosiaali- ja terveystoimen integraatiossa saavutettaneen sentyyppisessä verkostoyhteistyössä, jota harjoitetaan jo nyt niissä lastenpsykiatrisissa tapauksissa, jossa on mukana lastensuojelu. Tosin tällaista yhteistyötä tehdään jo nyt, joten Sote ei tuo tähän mitään uutta, ja vaikka Apotti yhtenäistääkin (julkisen) terveydenhuollon tietojärjestelmät, edelleenkin sosiaalitoimella on omansa, ja tiedon kulkeminen riippuu yksittäisistä viranhaltijoista, jotka istuvat tiedon päällä, joita pitää maanitella niihin verkostoyhteistyöpalavereihin - nyt viedään vaikka kahdeksan viranhaltijan työaika matka-aikoineen, ennen riitti yksi - ja delegoimaan tietojen luovuttamista, jonka suorittavat sihteerit.
Joten nähtäväksi jää, mikä käytännössä paranee. Todellista paranemista olisi integroida tilaaja, tuottaja ja maksaja saman katon alle: nythän esimerkiksi julkinen lastenpsykiatri tilaa yksityistä terapiaa, jonka kustantaa Kela. Kaikki tämä pitää maksaa erikseen ja budjetoida työaikoja ja laskea suoritteita, ja paljon päällekkäisiä suoritteita tulee, filiaalit laskuttavat toisiltaan ja tupakkia palaa. Käsittelyaikoja ei kuitenkaan olla laskettu mukaan mihinkään työaikakirjanpitoihin, ja siltikin tulosta pitäisi saavuttaa lisää, kun lähete hortoilee jossakin, seisoo toisen erikoisalan, laitoksen tai hakemuksen käsittelevän terapiakeskuksen pöydällä, eikä terapian maksamispäätöstäkään olla saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti