On yllättävää, kuinka monesta betonipuoluelaisesta on sukeutunut luonnonrauhan puolustaja, heidän perustellessaan Helsingin yleiskaavan suunnitelmia nirhiä virkistysalueita kaupunkibulevardeiksi muunnettavien sisäänajoväylien varsien rakentamisella. Kaavoitustavoitteiden lisäksi he kun perustelevat tämän rakentamisen hyväksyttäväksi sillä, että talot suojaisivat metsää liikennemelulta. Toinen käytetty argumentti on se, että bulevardisoitavien sisäänajoväylien varsien kaavoittamisella voidaan säästää metsää jossain muualla. Kumma kyllä, yleensä juuri tätä "jossain muualla" pidetään säälittävimpänä nimby-argumenttina. Näköjään tätä "jossain muuallaa" koskee sama kuin perussuomalaista sananvapautta: on vain minun sananvapauteni ja minun jossainmuualla, ja muut ovat näköharhoja.
Luonnolle löytyy siis puolustajansa, tai ainakin sen taakse voi piilottaa märät betoniunet. Luonto on lisääkaupunkiahelsinkiin-jengille samantapainen keppihevonen kuin nainen rajatkiinni-porukalle, joka taas on tunnetusti hyvin huolissaan naisten koskemattomuudesta. Kumma kyllä se porukka, joka yleensä on hyvin huolestunut siitä, kenelle kaupunkitila kuuluu, ei ole lainkaan huolestunut siitä, että Keskuspuistosta on tulossa yksityistä tonttimaata. Kai se ole kiinnostavaa, sitä kun ei voi vallata kadunvaltausbileiksi, metsää. Ainakaan ei ole yhtä mediaseksikästä levittää piknikfilttiä sinivuokoille kuin ratikkakiskoille. Jos Keskuspuisto nimettäisiin popup-commonsiksi, sitten se kai kelpaisi jopoilijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti