Minä olen väsynyt olemaan suvaitsevainen. Ei enää huvita. Pitäkää käsitteenne, vajakit, niin suvaitsevaisuuden kuin suvakitkin.
Tarkoitan tällä sitä, että koko keskustelu siitä, mitä ja kuka on suvaitsevainen, on sivuseikka varsinaisen asian rinnalla. Itse asiassa sillä yritetään peitellä itse asiaa. Se ei ole ollenkaan tärkeätä sen rinnalla, mitä pitäisi ja ennen kaikkea mitä ei milloinkaan pitäisi suvaita.
Suvaitsevaisuuskeskustelun tarkoitus on kääntää katse pois omasta suvaitsemattomuudesta. Tai: jos tarkoitukseni kerran oli poistaa kyseinen termi omasta sanavarastostani - ei muuten ole ensimmäinen sellainen termi, monet on jo alkujaansa blokattu, kuten oppija ja haastava - niin se on kuin peili, joka heijastaa omat viat ja häikäisee niillä toisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti