Tai vaalimainoskielto? Vaalimainoskielto johtaisi siihen, että meillä äänestettäisiin aina samat Zysset ja Väykät eduskuntaan, puhumattakaan Jorisee Ehrnrootheista. Vaalimainonta ei ole ilmaista, ja edelleenkään kaikki eivät käytä nettiä, joten voisi epäillä, että eniten vaalimainontaan satsaava menisi varmimmin läpi. Vai meneekö?
Oli sitten vaalimainontaa tai ei, istuva kansanedustaja on etulyöntiasemassa. Ilman vaalimainontaa hän saa varaslähdön asemastaan, minkä ansiosta hänet tunnetaan ja hänellä jo on näyttöä. Vaalimainontaankin kansanedustajuus antaa valttikortin: kansanedustajan työ itsessään jo on jatkuvaa vaalityötä, ja kansanedustajan palkalla on mahdollisuus laittaa syrjään kampanjointia varten.
Moni tuntemani vihreäkin kansanedustaja, joilla ei ole tukenaan korporaatioita tai suuryrityksiä, on pannut palamaan sellaiset kolmisenkymmentä tonnia kampanjointiin, eikä tämä tietenkään ole mikään tae valintaan. Kyllä sillä kuitenkin saa ostettua jo ihan kivasti mainoksia, mikä sekään tosin ei riittänyt niiden tuntemieni helsinkiläisten ehdokkaiden tapauksessa, jotka ihan tosissaan yrittivät. Pudotus mahtaa olla suuri kun siviilityöllä pitää maksaa pois kampanjavelat.
Vaikka kampanjointi antaa mahdollisuuden muillekin kuin niille väykille ja zysseille, ehkä kuitenkin voisi harkita vaikka 50 000 kampanjakattoa. Joka sekin on pulliaiselle käsittämättömän iso summa: se on melkein kahden vuoden palkkani ja melkein puolet tulevan asuntovelkani omasta osuudestani. Katottomuus tai katon laittaminen korkeammalle olisi vaarassa johtaa siihen, että eduskuntaan tulisi lisää harkimoita, ja mitkä heidän ansionsa sitten ovatkaan, niin ei ainakaan pienituloisen asia ole varmaankaan heidän muistissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti