Agronomi Ikkala oikeusministeri Tuija Braxin kanssa (myös omistautunut Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen suojelija)
Asunto-osakeyhtiö Mannerheimintie 73 entisenä isännöitsijänä Ikkalalla on ollut tarkat korvat ja silmät Laakson alueella jo vuosikymmeniä, ja sitä ne olivat loppuun saakka, vaikka hänen kuulonsa heikkenikin. Ikkala sai jo 60-luvulla vihiä Manskun varren aravatalojen taakse suunnitelluista Keskuspuiston heikennyksistä - alueelle suunniteltiin sairaanhoito-oppilaitosta ja syöpäsairaalaa, hyviä hankkeita sinänsä, mutta väärälle paikalle - ja aloitti Keskuspuiston puolesta taistelunsa oikeuslaitosta, kaupungin päättäviä elimiä ja Ympäristöministeriötä vastaan. Tämä kaikki käy ilmi Ikkalan kirjasta "Elämää vihreässä Laaksossa".
Minulla oli onni haastatella agronomi Ikkalan innostunutta ja äärimmäisen tietorikasta hahmoa vuonna 2008, silloin aikomuksenani tehdä väitöskirjatutkimusta Keskuspuistosta. Sain käyttööni Ikkalan sanomalehtiarkiston kymmenien vuosien ajalta, ja skannasin kaikki Keskuspuistoa ja yleisemminkin kaavoitusta koskevan materiaalin. Se löytyy linkkilistani arkistoksi muuttuneesta Keskuspuisto-blogista.
Ilman Ikkalaa on varmaa, että alue ei enää olisi puistona, eikä mitään kansalaisliikettä oltaisi voitu perustaa. Hän ikitammen tavoin alkoi aina vihertämään aina silloin kun puistoa kohtasi uusi uhka. Kun 2000-luvulla alue ilmaantui Kaavoituskatsaukseen nk. "kaupunkivillojen" tonttimaaksi, Ikkala oli nytkin hereillä. Ikkala oli liikkeen edeltäjä ja esitaistelija, mutta hän palasi vielä kerran eturintamaan, vaikka hän olikin saanut nuorempia seuraajia: minä, Jussi, Juha, Matti L, Matti P, Eero, Raimo, Martti, Merja, Hannu, Anna-Leena, Armi, Saara, Kirsikka ja monet muut. Ilman ensimmäisen osuuden juoksijaa viestikapula ei kuitenkaan olisi voinut siirtyä eteenpäin. Vilho Ikkala oli viestijuoksun aloittaja.
Vilho Ikkalan solakka ja ryhdikäs hahmo ilmaantui alusta alkaen kunnioittamaan myös alueella vuodesta 2005 järjestettyä Metsän joulurauhaa. Agronomi Ikkalan hahmo tavallaan jo itsessään pyhitti metsälle rauhan. Hän herätti toivoa metsän puolustajissa ja kauhua sen vihollisissa. Hän ansaitsisi oman nimikkopuunsa tai -polkunsa Keskuspuistoon. Kiitos, agronomi Ikkala, lepää rauhassa. Sytytän kynttilän muistollesi ensi jouluna Metsän joulurauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti