Minä ja pari ystävääni taisimme pahasti myötävaikuttaa Boxman-nimisen kaupan vararikkoon; ainakin minä taisin reilussa vuodessa ulosmitata sieltä 40-50 000 vanhan markan arvoisia tuotteita alle kymmenesosahinnalla, kun eivät osanneet hinnoitella niitä. Luulivat esimerkiksi, että Wagnerin Ring on yksi biisi. Niinpä sitä sai 69 markalla kappale. 14 äänilevyä. Jos joku meistä sattui löytämään sellaisen, vihjepuhelin kiersi, ja niitä saatettiin tilata neljä tai viisi kappaletta. Jokaiselle pojalle omansa.
Tähän perinteeseen kuuluivat edeltävät strategiapalaverit; minä ja Ilja Café Engelissä spekuloimassa osakekursseilla, eli sillä, mitä olisi kullakin kerralla soveliasta löytää. Kun Ansa Nummilehto tai Markku Nuotio avasi ovet, olimme yleensä ensimmäisten joukossa. Tyhjensimme välittömästi yhden cd-laatikon, johon aloimme keräilemään kulttuurituotteita. Niitä sitten karsiminen.
Kerran yhdessä tällaisessa tilaisuudessa nuori nainen hartaan keskittyneellä vakavuudella ja kunnioituksella pyöritteli käsissään monenkymmenen cd-levyn pakettia. Bernard Haitink Symphony Edition. Sisälsi suurimman osan keskeisimmistä sinfonisista sarjoista luotettavina esityksinä, varmasti erinomaisesti soitettuina ja äänitettyinä. Uskollisia, kestäviä ja pitkäikäisiä seuralaisia.
En tiedä, mikä oli tämän tytön suhde musiikkiin, mutta jos hän oli aloittelija, uskon Haitinkin paketin aloittaneen elämänmittaisen suhteen kunnolliseen musiikkiin. Tämän nuoren naisen tapaus on aika ajoin palannut mieleeni. Olisi mukava tietää, kuinka paljon cd:itä hänellä on nyt, ja mitä osaa musiikki näyttelee hänen elämässään. Uskon varmasti kuitenkin, että Haitink on hänen hyllyssään kunniapaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti