Olen nyt viikon seurannut Vihreiden reagointiyrityksiä Ranskassa tapahtuneeseen tragediaan, jossa pari fundamentalistikahjoa murhasi ns. kriittisen Charlie Hebdo -lehden toimituksen. Olen toivonut selkeäsanaista kannanottoa, jossa sanouduttaisiin irti sananvapaudeksi kutsutusta herjaamisesta. Mutta ei ole tullut.
Vihreissä on aika iso sananvapausfundamentalistisiipi, jonka muodollinen argumentointi eroaa nk. maahanmuuttokriitikoiden sananvapauskäsityksestä vain yhdessä suhteessa: kun mamukriitikot käyttävät sananvapautta jälkikäteisesti omien höläystensä suojelemiseen, meillä sananvapautta sovelletaan etukäteisesti siten, että me yritämme kuoliaaksihalata kaikki mahdolliset mielipiteet, toivoen naiivisti, että kyllä urpous sillä vähenee että kun annetaan urpojen huudella niin että väsyvät itsestään omaan urpouteensa. Ai niin, on toinenkin ero: loukkaaminen on ihan ok, kunhan se vaan tehdään fiksummilla sanoilla, poistamalla poliittisesti epäkorrektit sanat, tai "taiteen" nimissä. Ihan kuin siinä olisi jotain poliittisesti korrektia, että esitetään jumalia tai heidän palvelijoitaan harrastamassa anaaliseksiä keskenään.
On totta, että ihmisiä on hankala alkaa suojelemaan omalta typeryydeltään, mutta nyt näyttäisi siltä, että meidän suurempaa suojelustamme nauttii urpous, sananvapaudeksi sanottu "vapausoikeus" loukata toisia kuin oikeus olla joutumatta tämän urpouden kohteeksi, eläen omaa elämäänsä, kukin uskoen siihen, mihin uskoo, tai ollen uskomatta.
Meidän keskuudessamme on aivan liikaa naiivin positivista tiedeuskovaisuutta, ja aliarvioidaan ihmisen omaa kokemusta ja muita sosiaalisia faktoja, jotka nekin kai pitäisi jotenkin pystyä empiirisesti mitaten todentamaan. Tätä vaatimusta on aniharva esittänyt Auguste Comten jälkeen.
Vihreissä on aivan liikaa naiiviutta sen suhteen, että me voimme ottamalla käsitteet haltuun muuttaa sitä, miten ne yleisesti ymmärretään. Tämä on näkynyt säännöllisesti aina samalla tavalla esiin pulpahtavassa feminismikeskusteluissa aiemmin, nyt tässä.
Kertauksen vuoksi: on kahdenlaista vapautta. Positiivinen vapaus tarkoittaa vapautta tehdä jotakin, kuten vaikka piirtää. Negatiivinen vapaus taas on vapautta olla joutumatta em. positiivisen vapauden harjoittamisen kohteeksi. Jos ette minua usko, uskokaa edes M.A. Nummista.
Toivon puoluejohdoltani selkeäsanaista kannanottoa, joka kunnioittaa ihmisten oikeuksia uskonrauhaan. Mahtaako sellaista tulla? Voi toki olla, että jumalanpilkkapykälä on aikansa elänyt, mutta vaatimus sen poistamisesta on esitetty äärimmäisen tökeröllä hetkellä, luultavasti vain estämään muutaman sadan liberaalien äänten vuotamista piraateille. Vai haluttiinko tässä mielistellä niitä muutamia satoja äänestäjiä, jotka arpovat Perussuomalaisten ja Vihreiden välillä? Näitäkin nimittäin on, kuten ystäväpiiristäni tiedän.
Suositan menemään opiksi ja ojennukseksi Youtubeen kuuntelemaan M.A. Nummisen laulun Tahdon vapauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti