YPM:n neuvotteleva virkamies Pekka Harju-Autti on Leo Straniuksen kanssa käytyihin keskusteluihin pohjaten, laatinut todellisen palkan laskentakaavan, erotukseksi tavallisesti käytettäväksi laskennallisesta palkasta, jota ainakin vielä käytetään esimerkiksi verotuksen, erilaisten etuuksien ja maksukyvyn laskupohjana. Malli kaipaa kehittelyä, ja esittelenkin seuraavaksi mallin, omin kriittisin kommentaareineni.
Todellisen palkan laskentakaava (REAYSO).
R = nettopalkka euroissa.
Minulla se on tällä hetkellä 1741 euroa.
E = työn energiakuluttavuus: toimistotyö hyvine ja kannustavine liikunta- ja virkistysmahdollisuuksineen = 2; perustoimistotyö = 1; fyysisesti hyvin kuluttava työ = 0,5.
Erityisesti työn fyysisestä rasittavuudesta pitävän ei tarvitse noudattaa näitä kertoimia, ja minulle kyllä sopisi luonnollinen rasitus, siis edes työasennon vaihtaminen. Joudunkin hankkimaan energiakulutuksen oma-aloitteisesti taukojumppaamalla, ja kyse ei kyllä ole pelkästä energiakulutuksesta, vaan toimintakyvyn säilyttämisestä. Saisin tällä laskurilla ykkösen, mutta kulun työssäni, sillä fyysinen kuntoni rapistuu vaikken rasitu. Mallia sopii tässä kohdassa kritisoida siitäkin, että lisääntyvä fyysisen energian kulutus johtaa lisääntyvään syömisen tarpeeseen, mikä taas - kuluttaa energiaa, siis ihan oikeaa sähköä.
A = päivittäinen, "todellinen" työaika työmatkoineen ja lomien määrä vuodessa (lauantaita ei lasketa lomapäiväksi): alle 8 tuntia päivässä JA yli 30 päivää vuodessa = 2; yli 12 tuntia päivässä TAI alle 30 päivää vuodessa = 1; yli 12 tuntia päivässä JA alle 30 päivää vuodessa = 0,5.
Jokainen, joka on joskus joko laatinut survey-tutkimuksia tai vastannut niihin, tietää, että jakaumaan ei saa jäädä aukkoja. Miten vastaa se suuri enemmistö, jonka todellinen päivittäistyöaika putoaa 8 ja 12 tunnin väliin? Vastaan kuitenkin tähän kohtaan puoli pistettä, sillä hyvin harvalla kyllä mennee työmatkoihin yli 4 tuntia päivässä, nettotyöajan ollessa 8 tuntia.
Y = yhteiskunnallinen lisäarvo: ympäristötyö tai humanitäärinen työ = 2; neutraali työ = 1; omaan etuun keskittyvä työ = 0,5).
Jos työntekijä tekisi humanitääristä työtä kehnosti, luokitusta pitäisi kyllä pudottaa, tai jos hän kääntää esimerkiksi neutraalin työn oman napansa ympärille, esimerkiksi suorilla väärinkäytöksillä, käyttämällä työpaikan resursseja väärin. Riittävätkö itsekkäät motiivit - kuten palkkakeskeisyys - pudottamaan työn pisteytystä? Tästä saan 1 pisteen, jos edellinen ehto ei toteudu.
S = sosiaalinen lisäarvo: sopivasti sosiaalisuutta ja itsenäisyyttä, mukava pomo sekä työtoverit = 2; hyviä ja huonoja puolia = 1; tulehtunut työilmapiiri = 0,5.
Moni näistä voi toteutua samanaikaisesti: johtaminen voi olla sieltä jostakin, mutta sitten on jokunen kiva työkaveri. Omalle tilanteelleni annan 1 pisteen.
O = subjektiivisesti koettu onnellisuus työtehtävissä: suuri = 2; neutraali = 1; vähäinen = 0,5.
Tarkoittaako tämä subjektiivisesti koettua onnellisuutta työtehtävää suorittaessa vai työpaikalla? Oli miten oli, tästä saan puoli pistettä, en enempää.
Kaava antaa minulle "todelliseksi palkakseni" 53 euroa kuussa. Onko tämä paljon vai vähän?
Jos tilannettani suhteuttaa Hesarin jutun esimerkkihenkilöihin, niin:
Jenni, 27v, Tarjoilija: 8 000 e
Lauri, 46v, kansainvälisten hankkeiden koordinaattori: 11 200 e
Martti, 50v, sijoitusjohtaja: 13 000 e
Eveliina, 27v, suuhygienisti: 13 850 e
Tuomas, 32v, web-suunnittelija ja yrittäjä: 19 850 e
Leo, 35v, ympäristöjärjestön toiminnanjohtaja: 23 450 e
Ei tarvita laskukaavaa sen havaitsemiseen, että olen palkkakuopassa. Leo Straniuksen bloggauksen em. laskukaavasta voi lukea allaolevasta linkistä:
http://leostranius.fi/2011/06/miten-laskea-todellinen-palkka/
Hesarin piilo-opetussuunnitelmana oli varmaankin todistaa, että työllä voi olla muutakin sisältöä kuin palkka ja että malli näyttää tämän lisäarvon. Ei kuitenkaan ole laskukaavan vika, jos muuttujat ovat kehnot.
VastaaPoista