Aivotutkija (Kiti) Müller yllyttää rohkeasti vaihtamaan työpaikkaa, jos nykyisessä ei sallita ajattelutaukoja, sillä: "Ajattelua tarvitaan kaikissa töissä, hän muistuttaa. "Mitä tapahtuu, jos rakennusmies tai vanhustenhoitaja ei ajattele, mitä tekee?" (suora lainaus Hesarin jutusta 4,1,2015).
No, hän selviytyy päivittäisessä toimenkuvassaan ilman kognitiivista dissonanssia ja turpiinsaantia. Tämä on hänelle tarpeen, sillä työpaikan vaihtaminen rohkeasti ei ole mahdollista siinä missä aivotutkijoille ja muille huippuosaajille. Eikä tämä ole rohkeuden puutetta, saati pelkuruutta.
Näitä neuvoja vaihtaa työpaikkaa lukee vähän väliä. Työmarkkinoita ei ole vain yksi, vaan lukuisia, ja niillä vallitsee eri lainalaisuudet ja todellisuus. "Huippuosaajille" ja asiantuntijoille tarkoitetut neuvot tarttuvat avustavia, usein rutiininomaisia töitä tekevien kurkkuun, ja mitä kauemmin ihminen tahkoaa ei-huippuosaajana, sitä vaikeampaa vaihtaminen on, sillä ei-huippuosaajuus on stigma.
Kiti Müllerin haastattelun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti