Vierailin Auschwitzin keskitysleirimuseossa kevättalvella 1993, Krakovassa viettämäni sosiologien viikon opiskelijavaihdon tiimoilta. Muistan sieltä huoneita, joihin oli kerätty vankien henkilökohtaista omaisuutta: vaatteita, silmälaseja, matkalaukkuja, kelloja, koruja. En unohda Auschwitzia koskaan, ja jokaisen tulisi käydä siellä, jotta sisäistäisi ihmiskunnan kollektiivisen muistin omaan sisimpäänsä. Se on museoiden tarkoitus: opettaa ja muistuttaa.
Sinne pitäisi työ- ja oikeusministerimmekin viedä, hän kun ehdotti, että meillä pitäisi Tanskan malliin takavarikoida turvapaikanhakijoiden omaisuutta heistä koituvien kulujen peittämiseksi. Jotta hänkin tietäisi. Voisi saada sieltä perspektiiviä myös toiseen osaamisalueeseensa, työllistämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti