Nykyinen hallitus on sitten viimeistellyt postmodernisaation, vaikka hallituksessa on postmodernisaatiota vastustava puolue Perussuomalaiset. Tämä on sikäli yllättävää, että eiväthän he ole pakolaispoliittista ärhentelyä lukuunottamatta saaneet puumerkkiään näkyviin hallituspolitiikassa oikein missää. Tiedepolitiikka on kuitenkin vastoin heidän ja kenenkään muunkaan parempaa ymmärrystä postmodernia.
Francois Lyotardin mukaan postmodernisaatio tarkoittaa sitä, että sellaiset suuret (kehitys)kertomukset, jotka oikeuttivat tieteen ja tiedon yhteiskunnallisen aseman ja merkityksen, ovat kriisiytyneet. Niin ovat. Nykyinen hallitus vihaa tieteellistä tutkimusta ja koeteltua tietoa kiihkeästi, käytti tämän vihan todistuskappaleena sitten yliopistojen yt-neuvotteluista kertovia lukuja tai Sipilän dosentti- ja Stubbin kolmen kuukauden lomapuhediskursseja.
Ajan henki on se, että elämänkoulu on korvannut koulun, ja tämän henkisen moukkuuden poliittinen ilmentymä on se, että vaikka näyttäisikin siltä, että Perussuomalaiset olisivat hallituksen äänettömiä yhtiömiehiä, niin kyllä nykyhallitusta vaivaa henkinen perussuomalaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti