Tiedonsosiologian klassikko Karl Mannheim on väittänyt, että tieto kytkeytyy yhteiskunnallisiin intresseihin ja on luonteeltaan ideologista. Mannheimin mukaan erityisesti yhteiskunnalliset tieteet ovat luonteeltaan ideologisia, palvellen valtaapitävien ryhmien tarpeita. Tämän välttämiseksi olisi tärkeää, että tutkijat ymmärtäisivät asettua valtaintressien ulko- ja yläpuolelle "vapaasti leijuvaksi" intelligentsiaksi. (Antikainen, Rinne & Koski 2000, 167.)
Toki tietoon liittyy paljon yhteiskunnallisia intressejä, valtaintressejäkin, eihän muuten hallituksessakaan olisi niin kovaa hinkua dissata sitä, ja juuri siksi, että tutkijat ovat ottaneet Mannheimin lähetyskäskyn tosissaan, pyrkien hellimään riippumattomuuttaan. Kai heidän pitäisi ymmärtää mielistellä sitä kättä, joka ruokkii, mutta kun ei, vaan purevat. Jürgen Habermasin käsitteitä käyttäen käytännöllis-hermeneuttinen tiedonintressi pyrkii emansipatoriseksi, eikä tämä sovi teknisen tiedonintressin pirtaan.
Vallanpitäjät dissaavat tieteellistä tutkimusta siksi, että kriittinen tiedonintressi ei suinkaan aina näytä poliittista päätöksentekoa mitenkään mairittelevassa valossa, semminkin kun hallituksemme säheltää täysin piittaamatta siitä, mitä tieteellinen tutkimus osoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti