Ilmoitin tänään julkisesti, että en tästä lähtien kannata poliitikkoja, jotka tekevät keskeisten arvojeni tai etujeni valtaisia päätöksiä, Miksi kannattaisin? Minähän olen ensin kansalainen, ja sellaisena äänestäjä, joka suorittaa äänestyskopissa kuluttajanvalinnan, ja tätä olen aina, vaikka itse lukeutuisinkin päättäjiin, millaiseksi en itseäni puolueen on-off -aktiivina rivijäsenenä lue.
Jos olisin tästä toista mieltä, tällöin minun pitäisi pystyä sijoittamaan janalle kaikkien asioiden tärkeysjärjestys, jolloin voisin samalla hyväksyä tavoitteideni vastaiset päätökset itselleni vähemmän tärkeissä asioissa. Samaten minun pitäisi pystyä perustelemaan itselleni, miksi ihmeessä puolustelisin itselleni ja toisillekin tällaisia itselleni vääriä ratkaisuja, jotka ovat tehneet toiset kuin minä itse. Ja tähän en pysty, kansalaisena, enkä näe sitäpaitsi siinä pointtia. En ymmärrä, miksi minun pitäisi nähdä jotain puolusteltavaa esimerkiksi helsinkiläisten tai jossain muualla asuvien poliitikkojen päätöksissä, jotka ovat omien etujeni ja arvojeni vastaisia.
Viime kädessä kyse on siitä, miksi näkee poliittisten puolueiden tehtävän. Ovatko ne jonkin asian hoitamista varten perustettuja asiayhteisöjä (Gesellschaft), vaiko yleisesti ottaen samanmielisten yhdessäoloyhteisöjä (Gemeinschaft). Toki yhteenliittymissen edellytyksenä on riittävän yhteneväinen arvomaailma, silloinkin kun yhteisön tehtävä nähtäisiin käytännöllisenä, ellei sitten puolueita redusoida silkoiksi vaaliyhdistyksiksi tai -liitoiksi.
Loppuun sopii sitaatti sellaiselta poliitikolta, jonka toimintaa ja arvoja en kovin usein allekirjoita. Ben Zyskowicz totesi kerran Hyvissä herroissa "Moses is moses and bisnes is bisnes". Näin se on. Ystävät ovat yksi asia, poliittiset päätökset toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti