Populismia köyhän asialla

Jotkut pienpuolueiden eduskuntavaaliehdokkaat ovat julkisesti luvanneet luovuttaa kuukausipalkastaan 1000 euroa vähäosaisille, jos tulevat valituiksi. Hyvää tarkoittavaa ehkä, mutta halpaa populismia, joka antaa osaltaan oikeutuksen amerikkalaismalliselle systeemille, jossa vähäosaisten tilanteen parantaminen jätetään riippuvaiseksi yksityisestä hyväntekeväisyydestä.

Kuka kuuntelee köyhää -Facebook-ryhmässä joku totesikin, että tällainen hyväntekeväisyys jättää köyhyyttä aiheuttavat ja ylläpitävät rakenteet koskemattomiksi. Mutta ei kai niillä niin väliä. Jos köyhiltä aiotaan imuroida äänet.

Näitä pienpuolueita pitäisi muistuttaa siitä, miten järjestelmämme toimii: jos halutaan oikeasti auttaa köyhiä, silloin pitää pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä joko nostamalla perusturvaa tai lisäämällä kannustavuutta, mieluimmin molempia. Lisäksi nämä kaipaavat tukitoimikseen työpaikkojen perustamisen tukemista ja panostamista sellaisiin palveluihin, jotka ovat universaaleja.

Ai niin, siitä rahasta. Jos peräti jokainen kansanedustaja luovuttaisi - miten ja keille? - palkastaan sen tonnin kuussa, täten saataisiin kerättyä vuodessa 2,4 miljoonaa. Jokainen voinee laskea, kuinka paljon tästä köyhäkohtaisesti kertyy, jos kriteeriksi otetaan esimerkiksi virallinen köyhän määritelmä, eli tulot alle 60% mediaanista.

Suomessa tähän luokkaan putoaa 13,2 % väestöstä, eli lapset ja eläkeläiset mukaanlukien 726 000 persoonaa. Heitä tämä aloite muistaisi 3 eurolla 31 sentillä kuukaudessa, joka pyöristyisi kolmeen euroon ja kolmeenkymmeneen senttiin. Sillähän matkustaa kerran Helsingin seudun joukkoliikenteessä, ei paluulippua. Jäljelle jäävällä summalla voi ostaa vaikka banaanin.

On oikeastaan aika tyhmää lahjoa köyhiä, heidän muistamisensa kun ei maksaisi mitään (kiitos muistutuksesta Sakari Timonen!). Ei tarvitsisi käydä lompakollaan, riittäisi vain että on muistanut heitä.