Miehet ja naiset lööpeissä

Tuntemani hieno varsinaissuomalainen vihreä ehdokas Laura Rantanen - jota varmaan äänestäisin, jos asuisin em. vaalipiirissä - oli kiinnittänyt huomiotaan siihen, kuinka media käsittelee eri sukupuolia: iltapäivälehden kannessa komeili neljä (mies)puoluejohtajaa, ja oli siinä naisiakin, ihania missejä uimapuvuissa. 

Joskin otsikot ja kansikuvat esineellistävät naisia, toki ei tähän peliin tarvitsisi lähteä mukaan. Ei kai kukaan tule kotoa kiskomaan niihin kansiin ja repimään vaatteita päältä. Tai voi olla, että tulevat. Tässä tapauksessa ainakaan ei tarvinnut heitä lehdyköihin hakea vaan ihan vapaaehtoisesti olivat nuoret naiset lehteen tyrkyttäytyneet. Ei missikisoihin ole kenenkään pakko mennä.

Vaikka mistäs minä tiedän kun en ole toimittaja tai julkkis vaan tylsä keski-ikäinen mies, jolle lehdet soittelevat vain asiasta, silloin kun halutaan luontoaktivistin mielipide, kysyä jostakin järjestämästäni tapahtumasta tai kun halutaan sujuvasanainen ihminen muistelemaan edesmennyttä perheenjäsentään tai miehen - sic! - näkemys perheenlisäyksestä. Vaatteeni tai nahkani ei kiinnosta ketään, ehkä tosin juuri siksi että olen keski-ikäinen mies.

Ja vaikka nyt tähän otantaan sattuneet miehet kilpailevatkin - peli on kovaa, sanoo lehti - Suomen poliittisesta vallasta, niin kyllä miehet näissä lehdissä ovat usein vielä paljon nolompia, ajatellaanpa vain kaiken maailman hakkaraisia ja nykäsiä. Ja kyllä se itsensä nolaaminen poliittisilta johtajiltakin onnistuu, muistelkaamme vain Ilkka Kanervaa.