Lisäasuntorakentaminen Helsinkiin on perusteltu joskus tarpeena lähteä mukaan tilavuuden kilpavarusteluun, eli kasvattaa asumisväljyyttä, mutta viime aikoina lisääntyvässä määrin kaavoitusta on perusteltu tarpeena tarjota uusille helsinkiläisille asuntoja.
Ja hyvä niin. Asumisväljyys ei nimittäin ole kovin ekologista, isojen neliöiden lämmittäminenhän vie energiaa, ja mitä enemmän huoneita, sitä enemmän niistä unohtuu sammuttaa lamppuja.
Minne niitä asuntoja sitten voi rakentaa? Koska suuri osa nykyisistä helsinkiläisistä pitää virkistysalueitaan arvossa, nykyisten (ja tulevienkin) helsinkiläisten virkistysalueiden uhraaminen tulevien helsinkiläisten tonttimaaksi herättää vastustusta, mikä oikein onkin. Yhtenä lääkkeenä tähän on tarjottu ns. kaupunkibulevardisaatiota, jolla saataisiin lyötyä kaksi kärpästä samalla iskulla.
Mitä se kaupunkibulevardisaatio on? Sillä tarkoitetaan alkukappalessa mainittujen sisääntuloväylien reunojen kaavoittamista asuinkaduiksi, samaan malliin kuin vaikka Koskelantie on nyt. Kaupunkibulevardisaatio on myyty viheralueista huolestuneille mahdollisuutena säästää viheralueet, kun niiden sijasta voisikin kaavoittaa virkistysarvoiltaan usein varsin vaatimattomille katujen varsille.
Eivät ne kuitenkaan suinkaan aina ole vaatimattomia. Jostakin ne metsätkin alkavat, ja nyt suunnitteilla olevassa Helsingin yleiskaavassa metsien alusta on tulossa niiden loppu. Kukaan ei huomannut yleiskaavaa suunnitellessaan, että Hämeenlinnantien varsi on ei sen vähäisempää kuin - Keskuspuistoa.
Tai ehkä huomasikin. Ehkä ei kaupunkibulevardisaatiossa alun alkaenkaan ole ollut pohjimmiltaan kyse muusta kuin lisää kaupunkia Helsinkiin haikailevien salajuonesta, jossa viheralueiden säästämisellä perustellaan viheralueiden tuhoaminen. Samalla suljetaan kaupunkia, rajataan kaikkien yhteinen virkistysalue muutamien etuoikeutettujen tonttimaaksi, vaikka olenkin joskus luullut, että uusien uljaiden urbanistien ideologia perustuikin kaikkien kivaan kaupunkiin, jossa järjestetään kaikkea kivaa kaikille kivoille, ainakin Kalliossa, vallataan katuja popup-kahviloille, siis tapahtumille.
Ehkei tapahtumaton kaupunki olekaan tarpeeksi seksikäs, ellei sitten Keskuspuistoon juoksulenkille lähtemistä nimitetä pop up runiksi. Commonistit - joita ei pidä sekoittaman kommunisteihin - eivät olleetkaan kiinnostuneita yhteismaista, vaan Spotifysta.
Pop up ski?
Nämä vandaalit eivät muista sitä, että todellisissa metropoleissa - jollaiseksi he Helsingin haluavat - viheralueisiin kajoaminen ei tule kuuloonkaan. Ei tulisi kyseeseenkään kaventaa New Yorkin keskuspuistoa, jotta saataisiin muutamalle nyt ehkä juuri Keskuspuistossa majailevalle koti.
Kuinka usein mahdat käydä Keskuspuistossa? Itse asun tässä 100 metrin päässä sen reunasta ja kävelen tai pyöräilen puistossa liki päivittäin. Motarien ansiosta suuri osa puistosta sopii rauhoittumiseen ja virkistymiseen yhtä hyvin kuin Haagan liikenneympyrän metsikkö. Eli virkistysarvo pyöristyy valtateiden lähistöllä nollaan verrattuna vaikka Vanhankaupunginlahteen, Seurasaareen, Haltialaan, Kivinokkaan - tai New Yorkin keskuspuiston reunoihin.
VastaaPoistaLiikenne on sähkön- ja lämmöntuotannon jälkeen toiseksi suurin päästölähde. Bulevardisoinnin todellinen vaihtoehto on kymmenien-satojen tuhansien ihmisten asuntojen ja työpaikkojen sijoittuminen ympäri Uuttamaata, esimerkiksi Tuusulaan, Nurmijärvelle, Kirkkonummelle, Östersundomiin sekä Espoon ja Vantaan perukoille. Kauas on pitkä matka eikä hajanaisessa rakenteessa enemmistö valitse kestäviä kulkutapoja - siis matkat olisivat pidempiä ja ne kuljettaisiin suuremmissa määrin omalla autolla ja jossain määrin liki yhtä saastuttavilla busseilla. Bulevardisoinnin laajenevassa kantakaupungissa matkat ovat olennaisesti lyhyempiä ja ne kuljetaan suuremmissa määrin jalan, pyörällä tai raitiovaunulla. Kantakaupungissa myös asumisväljyys on pienempi kuin lähiöissä ja pientaloalueilla. Lienee selvää, kumpi vaihtoehto on CO2-päästöjen kannalta edullisempi.
Entä eikö luonnolla ole mielestäsi arvoa Östersundomissa, Kirkkonummella, tai Tuusulassa? Minusta on. Onko metsä mielestäsi arvokas vain silloin, kun sitä voi itse käyttää virkistymiseen? Minusta ei.
Olen käynyt siellä tuhansia kertoja, juoksemassa, sienestämässä, työmatkapyöräillyt sen läpi. Nyt harvemmin, sillä asun Porvoossa, mutta joka vuosi pyrin käymään siellä juoksemassa edes muutaman kerran. Aika ajoin myös kävelen sen läpi Pasilasta esimerkiksi Meilahteen tai Munkkiniemen suuntaan, joten tunnen Keskuspuiston aika hyvin.
VastaaPoistaJätin tämän kirjoituksen ulkopuolelle muut bulevardisoinnin haittapuolet, sillä ne ansaitsevat oman tekstinsä, ja olenkin niitä jo aiemmin repostellut. Mainittakoon nyt kuitenkin moisen katurännin varrella asumisesta koituvat melu- ja saastehaitat asukkaille. Eivätkä edelleenkään kaikki asu Helsingissä, koska eivät joko halua tai voi, joten edelleenkin jää ratkaisematta, miten bulevardisaatio vaikuttaa näiden ihmisten pääsemiseen Helsinkiin. Ja sieltä pois.
Totta kai metsä on arvokas missä tahansa, mutta virkistysarvo on suurin siellä, jossa on eniten virkistäytyjiä. Yhden puun kaatumista Lapissa ei huomaa kukaan. Sitäpaitsi Helsingin kaupunkimetsien luontoarvot ovat usein suuremmat kuin usein talousmetsän periaatteella hoidettujen maakuntametsien.