Kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämiseksi eteni sitten eduskuntaan. Vaikka ymmärrän, että aloitteen takana on aito huoli tarvittaessa töihin kutsuttavien keikkatyöläisten riistämisestä, niin eivät he aina nyt niin riistettäviä ole. Ja vaikka olisivatkin, niin monessakin tapauksessa parempi tossun alla kuin taivasalla. Jotta en puhuisi lämpimiä, puhun omasta kokemuksestani.
Elätin itseni opiskelija-aikoina useita vuosia Helsingin Messukeskusta siivoten, en tarvittaessa töihin kutsuttavana vaan halutessani itse itseni töihin kutsuvana. Ok, taisi olla tässä vähän paikallisen sopimisen makua, mutta joka tapauksessa tämä järjestely, jossa tein aika ajoin öitä ja viikonloppuja ja paikoitellen täytteeksi jokusen illankin, mahdollisti valitsemani elämäntyylin elämisen, sen, että miehitin ystäväpiirini muodostaman Bermudan kolmion yhtä kärkeä Taka-Töölössä, 17 neliön yksiössä 1500 markan vuokralla. Olivat muuten pääosin onnellisia nuoruusvuosia nämä. Kiitos Sol-siivous ja 1995-1998.
Opiskelijoille nollatuntisopimukset sopivat hyvin, kunhan voivat itse vaikuttaa siihen, milloin ja missä tekevät töitä. Ja kyllä ne voivat sopia maisterillekin: kevään 2004 elätin itseni keikkalaisena aiemmassa työpaikassani eräässä helsinkiläisessä ammattikorkeakoulussa. Tarkastin tenttejä, vähän opetin mutta varsinaisesti päivitin kokonaisen toimialan opintorekisterit ja pelastin sadat opiskelijat Kelan takaisinperinnältä. Koska minä olin luonut opintorekisterisovelluksen, pystyin paljolti itse hinnoittelemaan palveluni ja määrittelemään työaikani. Elin ihan hyvin tämän kevään tekemällä pari-kolme työpäivää viikossa tohtoripalkalla.
Ok, olin sikäli etuoikeutettu, että eivät tarvittaessa töihinkutsuttavat vuokrafirman siivoojat tai tarjoilijat todellakaan nauti tohtoriluennoitsijan palkkaa. Nollatuntisopimukset eivät välttämättä kuitenkaan ole yksioikoisen pahoja suhteita, joissa paha kapitalisti riistäisi prolea. Jos nollatuntisopimukset kielletään, tämä pakottaa työnantajat tarjoamaan työsuhdetta silloinkin kun työtä ei ole, mistä seurauksena on se, että työsuhdetta ei tule. Siivoustapauksessani kokopäiväinen palkkasuhde olisi täten jättänyt silleen varsinaisen palkattoman päätyöni eli opiskeluni, ja toisessa tapauksessa taas vaihtoehtona olisi ollut työttömyys. Jos jotain pahaa näki tässä jälkimmäisessä järjestelyssäni, niin korkeintaan moralistisesti sen, että se ei taipunut normiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti