Sipilän yhteiskuntasopimus siunaisi palkattoman työn

Juha Sipiläkin on niitä miehiä. Niitä, jotka ajattelevat (vienti)teollista tehdastyötä kuullessaan sanan työ. Useimmissa muissa tapauksissa työajan lisääminen lisää vain tyhjän panttina istuskelua. Nyt on tosin paljastunut, että Sipilän vaatimus vuotuisen työajan pidentämisestä kahdella ja puolella viikolla on EK:n haamukirjoittama. 

Valitettavasti näitä haamukirjoittajia on enemmänkin. Nyt heihin liittyi tässä lehdessä A-P Pietilä.

Jo nyt moni ammattiryhmä tekee paljon palkatonta työtä, esimerkiksi opettajat. Sipilän yhteiskuntasopimus siunaisi tämän järjestelyn, jossa opettajat eivät iltaisin harrasta mitään, saati perheensä kanssa olemista kaikelta tuntien ja kokeiden suunnittelulta, oirekartoituslomakkeiden täyttämisiltä ja Wilma-viestien perkuulta. 

Jos järjestely toteutettaisiin lyhentämällä vuosilomia, tämä esimerkiksi osastonsihteerillä tarkoittaisi sitä, että hän olisi kaksi ja puoli viikkoa töissä tyhjän panttina, ellei samalla lyhennettäisi myös poliklinikoiden hoitohenkilökunnan vuosilomia, jotta hekin voisivat olla työpaikoillaan tyhjän pantteina potilaiden lomaillessa. Ai niin, potilaidenkin lomia piti lyhentämän!

Työajan pidentäminen vähentää tehokkuutta. Sen sijaan se lisää turhautumista ja väsymistä, heikentää työväestön mahdollisuuksia uusintaa työvoimaansa ja etäännyttää perheitä toisistaan. Aikaa ei jää myöskään harrastaa vapaaehtoistehtäviä tai saada rattaat pyörimään kuluttamalla. 

On vastuutonta laittaa Sipilän päähän näitä luulotteluja, että esimerkiksi sairaanhoitajan työn laatu paranisi työpäivän pidentyessä, tai että lasten hyvinvointi paranisi siitä jos heidän vanhempiensa jo nyt työmatkoineen 10 tunnin työpäivää vielä pidennettäisiin. Haetko sinä lapseni esikoulusta, A-P Pietilä, jos bruttotyöaikani lisääntyy kymmeneen ja puoleen tuntiin ja maksatko vastikkeeni, A-P Pietilä, jos teen perheeni kannalta oikein olemalla hyväksymättä työaikani pidennyksen (ja pienentämällä palkkaani)? Käytkö puolestani kaupassa ja maksatko ruokaostokseni, A-P Pietilä?

Kirjoitukseni julkaistiin tämän aamun Uusimaassa vastineeksi A-P Pietilän kirjoitukseen, jonka voi lukea klikkaamalla otsikkoa.