1. Pienempi hiilijalanjälki. Ok, en kyllä tiedä, miten lyhyempi työpäivä vähentäisi työmatkoista kuluvaa saastutusta, ja lisääntynyt vapaa-aika lisäisi kulutuskysyntääkin. Ellei sitten palkkoja pienennetä, jolloin varmastikin kulutetaan vähemmän. Tässä viitattiin vain siihen yhteyteen, jossa lyhintä työpäivää tekevillä mailla on pienin ekologinen jalanjälki, ja tämä yhteys saattaa olla täysin sattumanvarainen tai ainakin johtua jostakin kolmannesta tekijästä.
2. Vahvempi talous. Artikkelin mukaan lyhyempi työpäivä saattaisi irtikytkeä yhteiskuntamme jatkuvan kasvun pakosta, jota vielä tarvittaessa voidaan ruokkia velkaelvytyksellä. Tätä kierrettähän nimitetään mainstream-poliittisessa keskustelussa syömävelan ottamiseksi; toisaalta useimmat velkaantumiskriitikot pitävät degrowthia vastuuttomana strategiana.
3. Paremmat työntekijät. Lyhyemmällä työpäivällä saadaan paremmin jaksavaa työvoimaa, jolla on enemmän aikaa "uusintaa työvoimansa", jos marxilaisen termin käyttäminen tässä on sallittu.
4. Matalampi työttömyys. Tämähän ei ole mikään yllätys. Työpäivän lyhentäminen mahdollistaisi ylijäämäksi jääneen työn jakamisen niille, jotka tarvitsevat osa-aikatyötä - kuten opiskelijat tai osatyökykyiset.
5. Lisääntynyt inhimillinen hyvinvointi. Kts. kohta 3.
6. Lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miesten työpäivä on kuulemma keskimäärin naisia pidempi, ja tämä pätee erityisesti kouluikäisten lasten vanhempiin. Lisäksi edelleenkin naiset tekevät miehiä enemmän palkatonta työtä, oli sitten kotona tai vapaaehtoistyötä. Lisääntynyt vapaa-aika avaisi miehille uusia mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan tai vanhuksiaan.
7. Enemmän aikaa lasten kanssa. Työpäivän lyhentäminen ei kuitenkaan vähennä yksioikoisesti päivähoitokustannuksia, kuten artikkelissa väitettiin, sillä työmatkan kanssa yhtälön tuloksena edelleenkin usein olisi kokopäivähoito. Kuitenkin arki-illat ovat hyvin lyhyitä, etenkin lapsille. Jos kotiin päivähoidosta tullaan viideltä ja iltatoimet alkavat seitsemältä, ei aikaa ja voimia jää harrastuksille tai edes vanhemman ja lapsen keskinäiselle seurustelulle.
8. Lisää aikaa myös naapureille ja ystäville. Sosiaaliset siteet vahvistuisivat, myös yhteisöllisyys lisääntyisi.
9. Säästäisi voimia eläkepäiviä varten. Työpäivän lyhentäminen esimerkiksi vähän ennen eläkkeelle siirtymistä mahdollistaisi pehmeän laskun eläkepäiville, eikä voimiaan tarvitsisi kuluttaa loppuun niin että vanhuudesta ei jaksaisi enää nauttia. Tosin, paras työntekijähän yhteiskunnalle on sellainen, joka nääntyy sorvin ääreen niin että eläkkeenmaksulta säästytään, vaikka toki eläkeläisten resurssit ovatkin pahasti alikäytetyt. Eläkeläiset eivät ole ainoastaan varalastenhoitajia, vaan heillä on monenlaista jo katoamassaolevaa osaamista, jonka he voisivat siirtää jälkipolville, oli tämä sitten tarinoita kertomalla, opettamalla erilaisia taitoja kuten vaikka ruisleivän tai kaarnalaivan tekemistä.
10. Vahvempi demokratia. Ihmisillä olisi nykyistä enemmän aikaa osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Nythän esimerkiksi kunnallispolitiikka - josta ei saa palkkaa - sopii parhaiten eläkeläisille, ja ymmärrän hyvin, miksi perheellinen ei halua käyttää arki-iltojaan lautakuntiin ja valtuustoihin ja viikonloppujaan strategiaseminaareihin ja valtuustoryhmän kokouksiin.
Jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti