Ei iloa ilman viinaa

Suomalaisilla on alkoholiin skitsofreeninen suhde. Yhtäältä se on niin syvästi iskostunut kulttuuriimme, että viina on implisiittisesti mukana monissa rivien väleissä. Kun joku kysyy: "lähdetkö yhdelle", suomalainen ymmärtää, että tämä ei tarkoita yhtä teekupillista vaan vähintään 5-6 olutta. Toisaalta alkoholiin kuitenkin liittyy tästä itsestäänselvyydestä huolimatta häpeä, ja siitä puhutaan peitellen, eufemismeillä. Kun oikeasti lähdetään ryyppäämään, sanotaan, että mennään juhlimaan.

Tämän eufemismin voi testata kääntämällä viittaussuhteen toisinpäin. Vai kuinka moni tuntee sellaisen syntyperäisen suomalaisen, joka juhlii ilman viinaa, ellei ole lestadiolainen tai entinen juoppo?

Toki ihmisellä on oikeus varata itselleen veto-oikeus juhlimista ja/tai viinanjuontia koskevaan kannanmuodostukseen. Kuitenkaan alkoholin juominen ei ole samassa mielessä suojattu perusoikeus kuin esimerkiksi nukkuminen.

Viina antaa monille elannon ja toisille se taas on libertaristisen, äärimmäisen yksilönvapauden korkeimpia ilmentymiä. Siksi alkoholin myymisen vapauttamista ajetaan paljon kiihkeämmin kuin vaikkapa särkylääkkeiden, ja EU-jäsenyys myytiin suomalaisille läntisillä turvatakuilla ja vapaasti maitokaupoista saatavilla viineillä, jotka eivät sitten tulleetkaan maitokauppaan. Ja sitten kun meillä joskus joku artisti kirjoittaa humalahakuista kulttuuriamme parodioivan tai kritisoivan laulun, siitä tulee juomalaulu.

Seuraavan kerran kun joku sanoo minulle juhlivansa kun hän oikeasti ryyppää, kysyn että mitä hän juhlii. Jos ei pysty vastaamaan, todistaa väitteeni oikeaksi.

Kirjoittaja on keski-ikäinen mies, joka nauttii saunaoluesta, terassisiideristä, ruokaviinistä ja nautiskeluviskistä ja joka juuri jakoi parhaan vappudrinkkiohjeensa.