Sanana keinottelulla on jotenkin konnamainen sävy, ja luterilaisen työmoraalin näkökulmasta koroillaeläjä kai jotenkin vertautuukin konnaan. Ainakin hän on vieraantunut työnsä tuloksista siinä missä marxilainen iskurityöläinenkin.
Olen yrittänyt moneen otteeseen huutaa tuuleen: maamme kasvustrategian rakentamista vientiteollisen tuotannon varaan on rauta-aikainen strategia. Kun väitetään palvelujen olleen ainakin työllistämismielessä johtava sektori jo oman elämäni mittaisen ajan, toki tämä on osittain näköharhaa, sillä niihin palveluihin sullotaan kaikki sellainen toiminta, joka ei ole maatalouden alkutuotantoa eikä teollista jalostusta. Niinpä esimerkiksi sijoittaminen ja valuuttaspekulaatiokin ovat palveluita, vaikka eivät ne palvele kuin tekijäänsä.
Kuitenkin nämä "palvelut" muodostavat lisääntyvässä määrin leijonanosan kansainvälisen vaihdon kakusta. Jo Marx, ja jos hän ei kelpaa, niin Simmelkin sen tiesivät: jälkiteollisessa maailmassa raha ei ole tavaran tai työn arvon mitta, vaan se viittaa ei-mihinkään eli itseriittoisesti vain itseensä, ja rahan sekä määrän että arvon lisäämisestä on tullut arvo sinänsä. Miksi ihmeessä perustaisi tehtaan, siinä kun joutuu tekemään valtavia investointeja laitteisiin ja työllistämiseen sivukuluineen, kun paljon helpommalla, halvemmin ja siistimmin selviää ostamalla osakkeita?
Edes näennäiseen täystyöllisyyteen ei ole enää paluuta, sillä työllistäminen ei kannata. Ainakaan teollinen tuotanto ei työllisyyttä pelasta, sillä se vähenee kuin pyy maailmanlopun edellä, ja valuuttakeinottelu ei työllistä ketään. Paitsi tietysti pankkiireita ja spekulantteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti