Moni klassikoksi päätynyt ruokalaji on syntynyt sattumalta, niistä aineksista joita kaappeihin on sattunut jäämään. Niin myös moni drinkki.
Olisikohan se ollut ehkä 1999 vuoden vappu, kun ostin kai elämäni ainoan pullon raakaa viinaa. En muista mitä se oli, mutta ei sen väliä. Vaihdettavat vaihtaen. Sitten, tietysti, kun vapusta on kyse, pitää olla simaa.
Koska raaka viina oli ja on edelleenkin - paitsi jos kyse on aivan pakastinkylmästä votkasta, ellei se sitten satu olemaan luksusvotkaa, jolloin sitä hyvässä tilaisuudessa ottaa pöytälämpimänäkin - niin kauhistuttavan pahaa, kuin liimaa joisi, niin ei sitä sietänyt selvin päin ottaa. Siihen oli pakko blandata mitä nyt sattui olemaan.
Sattui olemaan simaa. Hörppäsin simapullostani sopivasti sen verran että sinne mahtui tuo viinapullollinen. Syntyi Simao, tunnetun portugalilaisen jalkapalloilijan mukaan.
Simao:
- sopivasti kirkasta viinaa (tai sen verran kuin sattuu olemaan) ja
- loput simaa (kaupan muovipullosimakin käy)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti