torstai 16. huhtikuuta 2015

Ei uskovaisesta voi amputoida uskontoa

Päätöksenteon tulisi tietystikin perustua tutkittuun tietoon uskomusten sijasta, ja esimerkiksi kansantaloudesta tulee konsultoida kansantaloustieteilijöitä ja ilmastosta ilmastotutkijoita eikä esimerkiksi naapurin astrologia. En kuitenkaan tiedä, miten toteutetaan uskonnon ja päätöksenteon eristäminen toisistaan loukkaamatta uskovien ihmisten perusoikeuksia.

Uskovaisesta ei voi amputoida pois uskoa niin että hän tekisi poliittiset ratkaisunsa uskolleen immuunina, että "älä sitten tule sotkemaan omia uskomuksiasi tähän, vaan jätä arvosi narikkaan". Tämä olisi sama vaatimus kuin että korkeakoulutettua vaadittaisiin tekemään päätöksensä siten, että hän ei uskoisi tutkittuun tietoon vaan hänen pitäisi suorittaa itselleen epistemologinen ja moraalinen lobotomia, palautettava itsensä episteemisessä mielessä lapseksi.

Jos suhtaudutaan nuivasti uskonnollisiin puolueisiin, entäs sitten kielipuolueet, onhan kielikin yksi kulttuurin ilmenemismuoto tai kantaja? Kohdistuuko tämä vaatimus tehdä arvovapaita päätöksiä vain oman kulttuuripiirin perinteisen valtauskonnon edustajiin vai myös esimerkiksi muslimeihin, jolloin kyse olisi puhtaasta rasismista?

Eikä uskonto sulje pois tutkittua tietoa. Kyllä monella tutkijalla voi olla ja on oma vakaumuksensa. Omaan ystäväpiiriini kuuluu esimerkiksi kaksi eksaktin tieteen edustajaa - matemaatikkoa, joilla on harras kristitty vakaumus, ja kuten kirjoitin ihan äskettäin (bloggaukseni Järjen päätöksiä löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), vakaumukseton ihminen on nihilistisessä onttoudessaan pelottava.

Meillä jokaisella on omat ennakko-oletuksemme ja -luulomme, pelkommekin. Näiden akuuttiin oirehteluun ei auta tietopohjainen argumentti, minkä tietää jokainen joskus lasten kanssa tekemisissä ollut.

Mikään tiede ei selvitä meille sitä, mitä on ihmisyys, eikä anna vastauksia tässä ihmisen maailmassa elämisen kysymyksiin. Tässä kohdassa astuvat peliin uskonnot ja taiteet. Uskolla voidaan perustella monenlaista sortoa ja misantrooppisia käytäntöjä, mutta on varmaa, että mikään tiede ei opeta meille armoa.

Armo ja arvot eivät ole uskontojen yksinomaisuutta, mutta arvovapaa päätöksenteko on usein armovapaata ja aina arvotonta.

P.S. Vierastan nk. kristillisdemokratiaa, mutta ainakin he ovat avoimia ja rehellisiä sen suhteen, mihin he päätöksensä pohjaavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti