Kun katsoo eduskuntaa, niin ei siellä ole alle kolmekymppisiä kuin vajaa kourallinen. Toisin oli silloin, kun uraansa aloittelivat Sundqvist, Väyrynen, Tuomioja, Kanerva ja niin edelleen. Tästä pitäisi olla etenkin nuorten itsensä huolestuneiden, mutta kyllä myös meidän iäkkäämpien. Puhun nyt 44-vuotiaan setämiehen kokemuksella.
Ei meistä setämiehistä nyt enää niin väliä, mutta lapsistamme kyllä. Kannattaa tietysti äänestää itseään valistuneempia ehdokkaita, jos sellaisia ei löydy - jos ei löydä, niin itse lähteä ehdolle, iästä riippumatta. Uskon kuitenkin, että nuoret tekevät pääsääntöisesti valistuneempia, sivistyneempiä, kauaskatseisempia ja - parempia päätöksiä. Nuoret eivät vielä tiedä sellaisista esteistä kuin varainsiirtoveroista tai nuivista esimiehistä, onneksi. Siksi heillä onkin pokkaa muuttaa maailmaa mieleisekseen.
Nuoret ovat meitä koulutetumpia, kielitaitoisempia, matkustellumpia, heille ovat itsestäänselvyyksiä esimerkiksi tasa-arvo ja ilmastonmuutos, vaikka ei tämä aina välttämättä näkyisikään sen perusteella, mikä on ulkona näkyvien nuorten otoksen käyttäytyminen. Fiksuimmilla ei ole aikaa hengailuun. He pelastavat maailmaa.
Jos nuorissa jotain kehittämistä on, niin se, että he ovat - nuoria. Tästä syystä he ovat kehityskelpoisia, ja oppivat kyllä esimerkiksi sen, että heidän käsityksensä itsestään ja maailmastaan muuttuu kyllä vielä moneen otteeseen, ei välttämättä parempaan suuntaan, jos ei huonompaankaan. Toivottavasti ei yhdestä ehdottomuudesta toiseen, vaan näkemään harmaan sijasta monia sävyjä.
Joskin mediassa nuoruus olisi yliarvostettua, ei se näy päättäjistössä. Meidän lapsemmekin ansaitsevat maailman, joka ei välttämättä ole parempi, mutta se toivottavasti on vielä asumis- ja elämiskelpoinen. Kannattaa vakavasti miettiä, jos kannattaisi äänestää nuoria, myös meidän vanhempien ihmisten, tasapainottamaan kalkkeutumista, jota jotkut myös elämänkokemukseksi nimittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti