Millaiset ihmistyypit eivät pärjää työelämässä?

Fasilitoija, muutosvalmentaja ja konsultti Jari Koskinen listasi eilen Facebookissaan sellaisia ihmistyyppejä, jotka eri syistä ovat vaikeuksissa työelämässä. Tiedän ja tunnen Jarin. Olen työskennellyt hänen kanssaan, ja hän työnsä kautta on kohdannut paljon kitkaa ihmisten ja organisaatioiden välillä.

Jari Koskisen listaus:

– jäänyt hetkeksi downshiftaamaan, etsimään itseään ja tekemään jotain kivaa, mutta ei pääse enää kiinni töihin, joista maksetaan rahapalkkaa
– keksii koko ajan kaikkea kiinnostavaa, mutta mikään niistä ei koskaan toteudu
– korporaatioihminen, joka ilman korporaatiota haukkoo ilmaa kuin kala kuivalla maalla
– työtön, entinen pätkätyöläinen, joka ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa - kaikki on muiden ja yhteiskunnan vika
– riidankylväjä, joka ajautuu kiistoihin minne meneekin
– johtaja, joka ei ole enää johtaja mutta haluaisi olla
– liian erikoinen tyyppi
– ihminen, joka jatkuvasti etsii itseään ja alaansa muttei löydä
– elämän kolhuissa katkeroitunut
– tutkija, jonka osaaminen on joko a) liian kapeaa tai b) luonteeltaan liian teoreettista
– friikuksi pakotettu palkkatyöläinen, joka ei sopeudu
– hälläväliä elämäntaiteilija-asenteelle päivä kerrallaan elävä
– yksilö, joka osaa vähän kaikkea muttei oikein mitään kunnolla
– ihminen, joka on vähintään 20 vuotta aikaansa edellä

Ymmärrän nämä tyypit toisiaan täydentäviksi: monella on osia useista näistä. Pätkätyöläinen usein juuri osaa monesta asiasta vähän, mutta sen oman erikoisosaamisen kiteyttäminen voi olla vaikeaa. Pätkätyöläiselle voi kehittyä pätkätyön myötä sellainen psyyke, tietty peruslevottomuus, jossa jatkuvasti etsitään omaa paikkaa, osaamatta asettua. Pätkätyöläiseen iskostuva levottomuus voi johtaa siihen, että hän kyllä yrittää miettiä selviytymisstrategioita - yrittäjyyttä, taiteilua, munkiksi ryhtymistä, mitä hyvänsä; olen minäkin joskus Klubi-askin kanteen luonnostellut kaverini kanssa Platonin dialogeihin perustuvaa nelinäytöksistä oopperaa - mutta kun uusi vuokra-asunto pitää taas löytää, niin ei sitä aina oikein muista, että mihinkäs kohtaan siinä libretossa oikein viimeksi jäätiinkään.

Näen listauksen rivien välin osoittavan nykytyöelämässä tyypillistä performatiivista ristiriitaa: yhtäältä vaaditaan erikoisosaamista, toisaalta sopeutuvuutta. Työnhakijoista tehdään sijaiskärsijöitä siihen, että työnantaja ei tiedä, mitä haluaa. 

Riidankylväjä voi olla Koskisen tarkoittamalla tavalla myös se tyyppi, joka projisoi omat epäonnistumisensa muualle. Tämä voi olla itsesuojelua: jos työnkuva jatkuvasti muuttuu, työolot muuttuvat ja jopa heikkenevät yksipuolisesti, ei tarvita erityistä riidankylvöä jos työntekijä vain huolehtii omista oikeuksistaan. Toki työnantajan näkökulmasta tällainen työntekijä on helppo leimata hankalaksi tyypiksi. 

Katkeroitumisen ymmärrän kyllä oikein hyvin. Jos ei pääse hyödyntämään omaa osaamistaan ja vielä altistuu tempoilevalle ja öykkäröivälle johtamiselle ja puolustaessaan omaa integriteettiään ja suojellessaan itsekunnioitustaan leimataan hankalaksi tyypiksi, on aika vaikea säilyttää hymyä huulessaan. 

Lista on muuten aika aamen, mutta lisään tähän itse yhden: siltojenpolttaja. Ihminen, joka toimii enemmän tai vähemmän alitajuisesti niin, että kun havaitsee, että ei viihdy organisaatiossa ja havaitsee jatkon siellä olevan tukossa, alkaa alitajuisesti polttamaan siltoja em. organisaatiossa. Johtamisesta listaus ei myöskään sano juuri mitään. Valitettavan paljon narsisteja ja kontrollifriikkejä ajautuu johtajiksi, tai sitten johtaminen ruokkii narsismia, ja valta korruptoi. 

Koskinen vielä lisäsi listaan kiusatun, huomauttaen, että yllättävän usein kiusaaja kyllä pärjää, mutta kiusattu savustetaan ulos. Näinhän se on koulussakin, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Ehkä työpaikoilla tulisi - kuten kouluissa - ottaa käyttöön Kiva työpaikka -ohjelma. 

Libretot jäävät joskus kesken. Sellainen on se epäitsenäisen (pätkätyöläisen) elämän tarina. Hänestä tuntuu siltä, että joku toinen on tehnyt sävellyksen ja orkestraation, ja hänen pitäisi pystyä jälkikäteisesti näkemään tässä jotain mielekästä, kirjoittaa se libretto.