"Musta on aika hölmöä tässä tilanteessa miettiä sadan vuoden päähän, mikä on maapallon tila, että me ei kumpikaan eletä silloin".
Näin sanoi SDP:n puheenjohtaja (mahdollisesti väistyvä) ja valtiovarainministeri (varmasti väistyvä), Antti Rinne, haastattelussaan. Oletan, että esimerkiksi kestävyysvajeeseen varautuminen ei oikein käy tällä analyysillä, tai kestävien energiaratkaisuiden tekeminen, vaikka Rinne onkin toisaalla sanonut, että sadan vuoden päästä hän näkee ydinvoimasta vapautuneen Suomen.
Rinteen mukaan eo. viite on irrotettu asiayhteydestään. Jotta näin ei kävisi, kyseisen haastattelun voi kuunnella klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
En ole ollenkaan iloinen, saatikka vahingon- siitä, miten demareilla menee. Puukkoa ei tarvitsisi kääntää haavassa, sillä Suomi tarvitsisi yhden vasemmistopuolueen, ettei verotuksemme ja sen myötä julkinen talous ja kaikille yhteisten palveluiden rahoituspohja romahda. Ei kuitenkaan tarvitse ihmetellä sitä, miksi he eivät ole kyenneet päivittämään itseään jälkiteolliseen maailmaan, jos he uskovat saavansa Suomen kuntoon teollisuuspistoraiteilla ja jos tulevaisuusanalyysi on tuo. Ei nykyaikaa käy haltuunottaminen ilman tulevaisuusperspektiiviä eikä lähihistorian tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti