perjantai 23. syyskuuta 2016

Perspektiiviä sanottuun äärioikeistolaisen väkivaltaliikehdinnän nousuun

Olen sen verran vanha, että tarjoan perspektiivin sanottuun viime aikoina nousseeseen äärioikeistolaiseen väkivaltaliikehdintään. On se toki nostanut päätään, mutta ei se sentään aivan uusi ilmiö Suomessa ole. 

Minä olin saada skinheadin monosta jo 90-luvun alkuvuosina rasisminvastaisessa mielenosoituksessa Kaivopihalla. Ehdin vain silmäkulmastani havaitsemaan, että nyt tulee sivulta rivakasti. Tiedä sitten, miten siinä olisi käynyt, mutta ei minusta ole mitään vastusta aggressioon, ainoa käyttökelpoinen aseeni ovat ripeät jalat. Onneksi opiskelukaverini Petra - mitähän hänellekin nykyään kuuluu - reagoi nopeasti, ja vetäisi minut käsipuolesta pois alta. 

Jos poliisit ovat nyt joko pihalla tai salasymppaavat natseja, niin tuolloin syksyllä -93 skinit laitettiin mustaan maijaan, ja vapautettiin noin 50 metrin ajelun päätteeksi, tai mikä se nyt on matka, joka kuluu Kaivopihalta Yliopiston apteekille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti