Viime lauantaina Helsingin asema-aukiolla pidettiin Kansallisen vastarintaliikkeen mielenosoitus. Samassa paikassa sattui väkivallanteko, minkä seurauksena nuori mies sai surmansa. Poliisi tutkii vielä asiaa, mutta ainakin tämän nuoren miehen isälle oli selvää, että tapahtumilla on syy-yhteys.
En todellakaan haluaisi olla oikeassa, enkä todellakaan saa mitään kicksejä oikeassaolijoiden porukkaan kuulumisesta, mutta jo jonkin aikaa minulle on ollut selvää, että tässä ajassamme, joka on paluuta mustalle 30-luvulle, tulee vielä sattumaan jossakin vaiheessa pahasti. Ja tässä asiassa, jos missä, mieluummin olisin erehtynyt.
Helvetti on kaduillamme irti, ja tämän havainnon tekeminen onnistuu riippumatta siitä, millaista todellisuuskäsitystä edustaa, ja riippumatta siitä, millaisia poliittisia johtopäätöksiä tästä tekee. Poliittisia johtopäätöksiä a priori ovat ainakin tehneet ne valitettavan monet, jotka ovat pelonlietsonnasta tehneet itselleen uran, ja pelosta seuraava askelma on viha. Yksi johtopäätös on kuitenkin helppo tehdä, politisoimattakin: kadunturvajoukot aiheuttavat turvattomuutta, ja tämä syy-yhteys on selvempi kuin tupakan ja keuhkosyövän.
Meillä on Suomessa hallitus, joka suojelee rasisteja ja kaikenkarvaisia natseja, joka vähentää poliisin rahoitusta, suosii kadunturvajoukkoja ja kaikki tämä vientiteollisuuden kilpailukyvyn nimissä. Hävetkää jos osaatte.
Tässä mainittu väkivallanteko ei ole millään verukkeella puolusteltavissa.
Kaikki tämä kannunvalanta on siinä mielessä turhaa, että se ei tuo takaisin tätä nuorta miestä, ei helpota hänen omaistensa oloa eikä ehkäise varmaankaan yhtään tulevaa tapausta. Tapauksesta pitää kuitenkin saada edesvastuuseen paitsi pahoinpitelyn suorittaneet ihmisyksilöt, siitä on tehtävä myös laajempia johtopäätöksiä. Uusnatsismi kaikissa muodoissaan on tutkittava ja kitkettävä, ei vain harjattava.
Jutun asema-aukion traagisista tapahtumista voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Yksinäisajattelijan ääneen ajatteluja. Aineiston muuntaminen ilman lupaa on kielletty. Suorat lainaukset ja aineiston jakaminen on siis sallittua. Suurin osa kirjoituksistani löytyy linkkilistan ylimpänä olevasta vanhasta blogistani. Olen itse ja yksin vastuussa blogissani esittämistäni mielipiteistä, jotka edustavat vain minua, eivät edustamiani organisaatioita. En ole vastuussa kenenkään lukijan sisäluku- enkä sisäislukijataidoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti