tag:blogger.com,1999:blog-25180110997183705082024-03-28T16:13:48.324+02:00Manki PerukangasYksinäisajattelijan ääneen ajatteluja. Aineiston muuntaminen ilman lupaa on kielletty. Suorat lainaukset ja aineiston jakaminen on siis sallittua. Suurin osa kirjoituksistani löytyy linkkilistan ylimpänä olevasta vanhasta blogistani. Olen itse ja yksin vastuussa blogissani esittämistäni mielipiteistä, jotka edustavat vain minua, eivät edustamiani organisaatioita. En ole vastuussa kenenkään lukijan sisäluku- enkä sisäislukijataidoista. Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.comBlogger1291125tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-12668626366955673452024-03-18T14:41:00.000+02:002024-03-18T14:41:15.118+02:00Beethovenin kamppailut<p>Beethovenin musiikissa on aina kamppailun elementti läsnä. Vaikeaa on ollut säveltäminen ja elämässä muutenkin. Ensimmäisessä ja toisessa sinfoniassaan hän taistelee perinteiden rautahaarniskaa tai siveysvyötä vastaan, Eroicassa pahiksia, tyranneja ja tuulimyllyjä ja viidennessä sinfoniassaan kohtaloa vastaan. Yhdeksännessä sinfoniassa taas hän taistelee kaaosta ja painovoimaa vastaan. Lopulta luova, tahtova yksilö saa kristalloitua kaaoksesta muotoa. </p><p>Tahdonvoima on Beethovenin musiikin käyttövoima; Beethovenin musiikki ei kuulosta kuin itsestään virranneelta, kuten Mozartilla. Kun Haydn tuntuu saaneen musiikista iloa ja energiaa, Beethovenista taas saa sellaisen vaikutelman, että säveltäminen tyhjensi hänet täysin. Ei ole ollut voimaannuttava juttu vaan uuvuttava, säveltäminen. Jos Mozart oli pyhän välikappale ja Bachin musiikki niin pyhää, että häntä jopa sanottiin viidenneksi apostoliksi, Beethoven oli itse oma pyhänsä; pohjimmiltaan maallisenoloinen kaveri, vaikka ajan tapaan jokunen messukin tuli tehtyä. </p><p>Pienimuotoisemmassa musiikissaan - kuten pianomusiikissa ja kamarimusiikissa - Beethovenin taistelu on sisäistä. Myöhäisissä pianosonaateissa hän taistelee kuuroutumista ja kontrollin menetystä vastaan, myöhäisissä jousikvarteteissa sisäisiä demoneita: epäuskoa omaa itseä kohtaan. Suuressa fuugassa taistelu on muodon kasassa pitämisen puolesta; teoksen fuugarakenne pitää sen joten kuten koossa, mutta sen fuugarakenteen sisällä on paikoitellen täysi kaaos, kuin tehosekoittimessa. Samantyyppistä on havaittavissa Hammerklavier-sonaatin finaalissa. </p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-65756846997065228582024-03-11T19:51:00.003+02:002024-03-11T20:23:42.552+02:00Maastokelpoinen matkasaarnaaja<p>Pentti Linkolan suurin kohteliaisuus, jonka hän saattoi naiselle antaa, oli, että tämä oli "maastokelpoinen". Maastokelpoiseksi Pentti kehui viimeistä elämänkumppaniaan Anneli Jussilaa, itseään alun kolmattakymmenettä vuotta nuorempaa. Anneli Jussila oli vielä siinäkin vaiheessa maastokelpoinen, kun hän tuli entistä elämänkumppaniaan, myöhempää sielunkumppaniaan ja kanssaseikkailijaansa tervehtimään. Pentti suri sitä, että jalat eivät enää päästäneet häntä linturetkelle, mutta Annelin kertomukset luonnosta toivat hänenkin tupaansa hetkeksi luonnon vieraisille. </p><p>Kerran Vantaan Petaksen metsiä erään luontokartoittajagurun kanssa kierrellessäni tämä luonnehti minulle luontokartoittajan paradoksin ja samalla tragedian: siinä vaiheessa kun tämä alkaa olla tietojensa puolesta maastokelpoinen, alkaa usein olla siinä ja siinä, ollaanko sitä enää fysiikan puolesta. </p><p>Minä olen vielä maastokelpoinen. Jaksan kantaa kevytrinkkaa selässäni termoksineen, mahdollisine luonto-oppaineen ja muistiinpanovälineineen, vaikka kokonaisrasitukseeni vielä laskettaisiin lisäksi kohteeseen saapuminen pyörällä, ja mitä henkiseen maastokelpoisuuteen tulee, niin sitä oppii parhaiten - maastossa, lehtojen ja kangasmetsien, metsien ja soiden vaihettumisvyöhykkeellä. Ehkä olen juuri saapumassa henkisen ja fyysisen maastokelpoisuuden vaihettumisvyöhykkeelle, sille, josta tämä luontokartoittajaguruni vihjaisi, suunnilleen ikäiseni mies. Tietoa alkaa olemaan jo vähän ja fyysistä kuntoisuuttakin on vielä jäljellä vähän.</p><p>Ihminen, joka jaksaa kulkea luonnossa ja osaa varustautua sinne oikein, on maastokelpoinen, ja jos hän vielä onnistuu levittämään luonnon evankeliumia mukanaan, hän on luonnon matkasaarnaaja. Maastokelpoisuuteen kuuluu myös se, että on sisäistänyt olevansa luontokappale, ja tästä sisäistetystä luontosuhteesta säteilee muillekin. On se sitten metsittyneisyyttä tai raikkautta, piintynyttä hienhajua - johon on sekoittunut pihkaa - anorakissa tai raikas tuulahdus. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9y89ytmIeGOpGzDk36EOGva08g9uPaREzqeEajjbOwPI-Qj9pVI1b5yd-Kad0EbUm8PwMAeEZY1JPoiVl_RDDC83p8TayZLKH-qysdoBVpHl3_DIQIPqYyNUjGIPoV9dBDkDW_SIpn8r1tM2OvNIPFsLcgbYgeGccd5-_LegBt4ah7YwMbuYNJgGdwKE/s1600/maastokelpoinen1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9y89ytmIeGOpGzDk36EOGva08g9uPaREzqeEajjbOwPI-Qj9pVI1b5yd-Kad0EbUm8PwMAeEZY1JPoiVl_RDDC83p8TayZLKH-qysdoBVpHl3_DIQIPqYyNUjGIPoV9dBDkDW_SIpn8r1tM2OvNIPFsLcgbYgeGccd5-_LegBt4ah7YwMbuYNJgGdwKE/s320/maastokelpoinen1.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-84934686021812971772024-03-06T11:17:00.001+02:002024-03-06T11:17:12.276+02:00VANTAAN LAVANGON METSÄN LIITO-ORAVARAPORTTI<p> <span style="font-size: 12pt;">4.3.2024/luonto- ja ympäristöneuvoja Manki Perukangas</span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Tässä raportissa Lavangon metsäksi viitatulla metsällä tarkoitan noin parinkymmenen hehtaarin laajuista metsäaluetta, joka sijaitsee Luoteis-Vantaan Kiilan alueella, lähellä Tuusulan rajaa. Karttapaikka.comissa kyseinen alue on merkitty nimellä Lavanko. Se rajautuu etelässä Myllykyläntiehen, idässä Aurinkotiehen ja lännessä pikku hiljaa metsittymässä olevaan peltoaukeaan. Pohjoisessa metsä loppuu Tuusulanjoen jatkouomaan, niinsanottuun Vähäjokeen, joka laskee Vantaanjokeen.<o:p></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiijpvIaF9uRFshFaLToPWUPHkfZT-7l0D2IJRqe-l4iNtGVFtmWtjydOp-nQbLE3sSDsR9CHQW0yP_hmuco13PUPEeHIPQtDlDP6d-QmumLcSaYXFobX18c4ITE5JQl6RBIRXfjuDBSUqHAMft3NaOreXzx6IxtuuADnse42sCbNbKcofHxS7JhAuM-9hE" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="445" data-original-width="943" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiijpvIaF9uRFshFaLToPWUPHkfZT-7l0D2IJRqe-l4iNtGVFtmWtjydOp-nQbLE3sSDsR9CHQW0yP_hmuco13PUPEeHIPQtDlDP6d-QmumLcSaYXFobX18c4ITE5JQl6RBIRXfjuDBSUqHAMft3NaOreXzx6IxtuuADnse42sCbNbKcofHxS7JhAuM-9hE=w453-h214" width="453" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Kiilan aluetta ei liene ennen erikseen liito-oravakartoitettu; Vantaan kaupungin 2016 Myyrmäen-Ylästön-Kivistön liito-oravaselvityksessä Lavangon metsällä mainittiin olevan merkitystä Tuusulan ja Vantaan välisenä metsäyhteytenä, jollaiset ovat muuten varsin hajanaisia ja katkonaisia. Tosin itse asiassa Kiilan alueen metsäyhteydet Tuusulan suuntaan ovat yhtenäisemmät ja suoremmat kuin muualle Vantaalle; Espoon suunnasta ja Vantaan tunnetummilta ja kattavammin kartoitetuilta, tiheimmäiltä liito-orava-alueilta Kivistön, Vestran ja Petaksen suunnasta liito-oravalla on puustoinen ja melko vaivalloinen yhteys Kiilaan lähinnä Seutulan metsien kautta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Tuusulan eteläosista, joihin Kiilan alue on suoraan yhteydessä, ei ole löydettävissä liito-oravakartoitusraportteja, paitsi ns. Saksan alueelta noin 10 kilometrin päässä itään. Lisäksi SLL:n kannanotossa vuodelta 2022 Tuusulan yleiskaavaan mainitaan Kartanonmetsän alueella Hyrylässä olevan liito-oravia, joten liito-oravan olisi mahdollista levittäytyä Kiilan alueelle paitsi Seutulan, myös Tuusulan metsien kautta. Tuusulan eteläosan liito-oravatilanteesta ei kuitenkaan ole kattavaa käsitystä. Viitteitä Tuusulan metsistä saa Jyri Mikkolan varsin ansiokkaasta Tuusulan metsien Metso-katsauksesta, joka tosin on vuodelta 2011.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Liito-oravan levinneisyys Vantaalla painottuu länteen. Edellämainitun 2016 selvityksen jälkeen ei Vantaalla tai läntisestä Vantaasta ole tehty kattavaa liito-oravaselvitystä; Helsingistä tiedot ovat tuoreempia, ja on viitteitä siitä, että ainakin Helsingissä liito-oravan levittäytyminen noin 2016-2019 välillä on lakannut ja kanta on voimakkaasti taantunut viime vuosina. Pääkaupunkiseudun mittakaavassa liito-orava on läntinen laji, joka levittäytyy Helsinkiin ja Vantaalle pääasiallisesti Espoon suunnan metsäalueilta. Kiilan metsäalueen koilliskulmalla on pieni, Vähäjokeen rajoittuva luonnonsuojelualue.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Lavangon metsä on sekapuustoista kangasmetsää, jossa ei näy hakkuiden jälkiä viime vuosikymmeniltä. Metsän länsiosassa Aurinkotiehen rajautuen sijaitsee rakennusliike Lemminkäisen (Lemminkäinen omistaa metsäalueen) varikkoalue, joka aiheuttaa metsän roskaantumista. Metsän länsireunassa on joitakin suhteellisen kookkaita kuusia, koivuja ja haapoja; muuten metsän länsiosan puusto-olosuhteet eivät sovellu liito-oravalle kuin kauttakulkuun.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgsOvTpLyk-O7ry5PIWEhotCOGBB_kesHvC690Oymra0JyY0VNK72K8VgdWIZr_Im_fW5xFqcdcw6eVEmQdZU4qNwSzrTwxtpurgIdwwH2M76OFwakafs4pClP-rX36ZfNkDyprBkXylgNu97b5xLaiBMpyWutZYwE4g9UspPqHM-QXbIcXra0TAdT2rHCc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="770" data-original-width="577" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgsOvTpLyk-O7ry5PIWEhotCOGBB_kesHvC690Oymra0JyY0VNK72K8VgdWIZr_Im_fW5xFqcdcw6eVEmQdZU4qNwSzrTwxtpurgIdwwH2M76OFwakafs4pClP-rX36ZfNkDyprBkXylgNu97b5xLaiBMpyWutZYwE4g9UspPqHM-QXbIcXra0TAdT2rHCc=w229-h305" width="229" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt;">Potentiaalia sen sijaan liito-oravalle on metsän itäosassa, jonka valtapuuna on kuusi. Metsä on melko harvaa, ja siellä liito-orava kykenisi liikkumaan. Kuusista liito-orava voisi saada talviravintoa ja haavoista kesäravintoa. Metsän itäreunassa kasvaa joitakin varsin kookkaahkoksi varttuneita haapoja. Myllykyläntiehen rajautuva metsän eteläreuna kasvaa sekalehtipuustoa: raitoja, koivuja, pajuja ja haapoja. Kiilan metsän itäosaa voidaan pitää liito-oravalle hyvin soveltuvana elinympäristönä. Ydinaluetta ainakaan tämän kartoituskäynnin (maastokäynti lauantaina 3.3.2024) perusteella sinne ei kuitenkaan voitu rajata.</span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNogF2lry8-YueGhvES7QdT_FGyb8XGvH2x0wqOjTVySTgS_PkdHycBwlJU8CxOfcvFLn-92JHk0hGsvF5U_oyuG8K206mixT63Ey2ALk_ke9vqBvN19ip4gY80yo0huF6LVO1ObFpfjGTnI1V5HSVBgQPnfQL9FWa3TrDbYoYhzZm4JlAtpnoF4MwFDLa" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="598" data-original-width="797" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNogF2lry8-YueGhvES7QdT_FGyb8XGvH2x0wqOjTVySTgS_PkdHycBwlJU8CxOfcvFLn-92JHk0hGsvF5U_oyuG8K206mixT63Ey2ALk_ke9vqBvN19ip4gY80yo0huF6LVO1ObFpfjGTnI1V5HSVBgQPnfQL9FWa3TrDbYoYhzZm4JlAtpnoF4MwFDLa=w394-h296" width="394" /></a></div><br /><i><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Metsän Myllykyläntien puoleinen eteläreuna. Eteläreuna on lehtipuuvoittoinen.</span></i><p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgCVZep-4gKTcrXvhXBbtBkdLzDcgXDxG_q2YvZ_7F-vVPC7mbDb62P5LLWQ1datw3ZwdZaXccjoqEpBqd0TkPDt3mhoU2GwOX9wLwo1U3HKF0kIWVMrDIVqhYYsItAN8PWOkUoA8EmtCXi83b52ms9zUJsb6hByC2uJY9HJ4pVblSY5zdnx3T0NO7sa0FO" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgCVZep-4gKTcrXvhXBbtBkdLzDcgXDxG_q2YvZ_7F-vVPC7mbDb62P5LLWQ1datw3ZwdZaXccjoqEpBqd0TkPDt3mhoU2GwOX9wLwo1U3HKF0kIWVMrDIVqhYYsItAN8PWOkUoA8EmtCXi83b52ms9zUJsb6hByC2uJY9HJ4pVblSY5zdnx3T0NO7sa0FO=w380-h285" width="380" /></a></div><br /><i><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Metsän itäosaa Myllykyläntien suunnasta katsottuna</span></i><p></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtEKHMg3PlBru2cVvThhhNxrkcZzVKn5iQmMHZWr8ehnsi_bj3OBcC4x9Ni2nG6u56oD_bhfwPvmvNS4510B-umnCOQrugIQENXHpZz7jumIVuvdolBBJz-5DmMVblov1t8YYMBz0uSmKXZI3_1jADaczG7K88acv8FVTVab8i7pIx132INwwtQXqR95oX" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="602" data-original-width="802" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtEKHMg3PlBru2cVvThhhNxrkcZzVKn5iQmMHZWr8ehnsi_bj3OBcC4x9Ni2nG6u56oD_bhfwPvmvNS4510B-umnCOQrugIQENXHpZz7jumIVuvdolBBJz-5DmMVblov1t8YYMBz0uSmKXZI3_1jADaczG7K88acv8FVTVab8i7pIx132INwwtQXqR95oX=w385-h289" width="385" /></a></div><br /><i><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Metsän itäreunaa haaparivistöineen</span></i><p></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Metsän yleisistä luontoarvoista todistavat mm. palokärjen hakkuujäljet, joita löytyi ainakin metsän itäosista ja ilveksenjäljiltä vaikuttaneet jäljet, jotka kulkivat Myllykyläntien suunnasta metsään etelä-pohjoissuunnassa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;"> </span></p><p class="MsoNormal"><b><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Viitteet:<o:p></o:p></span></b></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Myyrmäen-Kivistön-Ylästön liito-oravaselvitys 2016 (Ramboll)<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-US"><a href="https://www.vantaa.fi/sites/default/files/matti/933922-928641-232800%20Myyrmaen%2C%20Kiviston%20ja%20Ylaston%20liito-oravaselvitys%20%28Ramboll%2C%202016%29.pdf?fbclid=IwAR3Lw4CDsM8-R3DU0Bx7OvqDZQU1Vu8nbRWeLY58DC1JyWC9taWapwSv9FA"><span lang="FI">933922-928641-232800 Myyrmaen, Kiviston ja Ylaston liito-oravaselvitys (Ramboll, 2016).pdf (vantaa.fi)</span></a></span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 17.12px;">Tuusula: Hyrylän Saksan alueen luontoselvityksiä<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="EN-US"><a href="https://www.tuusula.fi/attachments/text_editor/37740.pdf"><span lang="FI">Liito-oravaselvitys vuonna 2021 (tuusula.fi)</span></a></span></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-51355338155914713682024-03-03T14:51:00.006+02:002024-03-03T15:50:04.199+02:00 Autisti kaupassa: elämäni vaikein maksutapahtuma<p> <span color="var(--primary-text)" style="font-family: inherit; font-size: 0.9375rem; white-space-collapse: preserve;">Autisti kaupassa: elämäni vaikein maksutapahtuma</span></p><div style="font-family: inherit;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;"><div class="x1iorvi4 x1pi30zi x1swvt13 xjkvuk6" data-ad-comet-preview="message" data-ad-preview="message" id=":r1f7:" style="font-family: inherit; padding: 4px 16px;"><div class="x78zum5 xdt5ytf xz62fqu x16ldp7u" style="display: flex; flex-direction: column; font-family: inherit; margin-bottom: -5px; margin-top: -5px;"><div class="xu06os2 x1ok221b" style="font-family: inherit; margin-bottom: 5px; margin-top: 5px;"><span class="x193iq5w xeuugli x13faqbe x1vvkbs x1xmvt09 x1lliihq x1s928wv xhkezso x1gmr53x x1cpjm7i x1fgarty x1943h6x xudqn12 x3x7a5m x6prxxf xvq8zen xo1l8bm xzsf02u x1yc453h" color="var(--primary-text)" dir="auto" style="display: block; font-family: inherit; font-size: 0.9375rem; line-height: 1.3333; max-width: 100%; min-width: 0px; overflow-wrap: break-word; word-break: break-word;"><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Eilen pankkikorttini alkoi kenkkuilla. Kenkkuilun luultava syy on uusi kännykkäkotelo, jonka taskut ovat niin tiukkoja, että joudun survomaan pankkikorttini sinne väkivalloin, ja pankkikorttia ympäröivä muovikelmu on mennyt ruttuun. </div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Eilen illalla yritin maksaa kaupassa ensi lukulaitteen sivusta vingauttaen. Laite ei tunnistanut pankkikorttiani. Sitten sirulla. Laite ei tunnistanut pankkikorttiani. Sitten juoksin <span style="font-family: inherit;"><a style="color: #385898; cursor: pointer; font-family: inherit;" tabindex="-1"></a></span>pankkiautomaatille. Laite ei tunnistanut pankkikorttiani. Jäivät tavarat sitten kauppaan.</div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Tänä aamuna kätevä puolisoni latasi kännykkääni "lompakko"-nimisen sovelluksen ja siihen pankkikorttini. Luottavaisena vingautin sitä kaupassa laitteen eri puolille. Ei toimi. Jouduin ilmoittamaan koodini varmaan kuusi kertaa, ei toimi. Eikä kassa osannut auttaa, eikä kukaan kassajonossa, joka alkaa kiemurrella keskiväliin karkkihyllyä asti.</div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Kassa kutsui paikalle toisen, nuoren kassaihmisen. Hän kysyi, että onko minulle mobilepay. No ei ole, koska otan aina kaiken uuden teknologian viimeisenä käyttöön. Minulle uudet toimintatavat, etenkin sellaiset, joihin liittyy tekniikkaa, eivät ole viaton asia. Ne aiheuttavat aina eksistentiaalisen kriisin, kun en ymmärrä, millä periaatteella ne toimivat, ja kun en ole kiinnostunut tekniikasta kuin sen verran, että joten kuten pysyn hengissä, minulta puuttuvat valmiit "muistipaikat", eli en osaa suhteuttaa uutta tekniikka vanhaan varsinkin kun minulle laite ja sovellus ovat yksi ja sama asia, ja yksi sovellus minun käsityskyvyssäni toimii vain yhdessä laitteessa ja yhtä laitetta kohden on vain yksi sovellus. Ja minä haluan nähdä, mitä tapahtuu; siksi ns. pilvipalvelutkin ovat minulle äärimmäisen vaikeita.</div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Sitten ladataan hyvin ystävällisen nuoren kassahenkilön kanssa sitä lemmon sovellutusta. Ja kun se on ladattu hyppien pankin id-aplikaation, mobiilipankin ja soveltimen välillä hyppien edestakaisin 17 kertaa ja ainakin 25 kertaa tunnistautuen se ehdottaa, että maksaisin luottokortiltani, mitä en missään nimessä halua tehdä, ja mistä sen edes tietää, kun nykyään nämä pankkikortit on nimetty "mastercardeiksi", mikä tarkoittaa minun maailmassani yhtä kuin luottokorttia. Sitten jostain syystä tämä ystävällinen kassahenkilö ehdottaa, että siirrän hänen omalle tililleen rahaa tällä soveltimella. "Oletko sinä tämä "M.T." - "Kyllä olen". Vips, vips. M.T. maksaa lopulta kassalaskuni.</div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="font-family: inherit; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Yleensä lumikenkäilystä saan virtaa loppupäiväksi ja tyhjennän mieleni. Nyt päässäni on sellainen ruuhka tästä kaikesta, että en enää pysty tekemään mitään. Voi olla, että jää kaalilaatikkokin - johon tarvikkeidenoston edelläkuvasin - laittamatta, sillä päivän kognitiivinen kapasiteetti valui kaupan kassalle.</div><div dir="auto" style="font-family: inherit;"><br /></div><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Taitavat tulla pitkät eläkkeenodotteluvuodet.</div></div></span></div></div></div></div></div><div style="font-family: inherit;"><div class="x168nmei x13lgxp2 x30kzoy x9jhf4c x6ikm8r x10wlt62" data-visualcompletion="ignore-dynamic" style="border-radius: 0px 0px 8px 8px; font-family: inherit; overflow: hidden;"><div style="font-family: inherit;"><div style="background-color: white; color: #1c1e21; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px;"><div style="font-family: inherit;"><div class="xq8finb x16n37ib x1fqkajt x1aj7aux x1axty5n x1uuop16" style="border-top-color: var(--divider); border-top-style: solid; border-top-width: 1px; font-family: inherit; margin-left: 12px; margin-right: 12px; margin-top: 12px;"><div class="x9f619 x1n2onr6 x1ja2u2z x78zum5 x2lah0s x1qughib x1qjc9v5 xozqiw3 x1q0g3np x150jy0e x1e558r4 xjkvuk6 x1iorvi4 xwrv7xz x8182xy x4cne27 xifccgj" style="align-items: stretch; box-sizing: border-box; display: flex; flex-flow: row; flex-shrink: 0; font-family: inherit; justify-content: space-between; margin: -6px -2px; padding: 4px; position: relative; z-index: 0;"><div class="x9f619 x1n2onr6 x1ja2u2z x78zum5 xdt5ytf x193iq5w xeuugli x1r8uery x1iyjqo2 xs83m0k xg83lxy x1h0ha7o x10b6aqq x1yrsyyn" style="box-sizing: border-box; display: flex; flex-direction: column; flex: 1 1 0px; font-family: inherit; max-width: 100%; min-width: 0px; padding: 6px 2px; position: relative; z-index: 0;"><div aria-label="Send this to friends or post it on your profile." class="x1i10hfl x1qjc9v5 xjbqb8w xjqpnuy xa49m3k xqeqjp1 x2hbi6w x13fuv20 xu3j5b3 x1q0q8m5 x26u7qi x972fbf xcfux6l x1qhh985 xm0m39n x9f619 x1ypdohk xdl72j9 x2lah0s xe8uvvx xdj266r x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x2lwn1j xeuugli xexx8yu x4uap5 x18d9i69 xkhd6sd x1n2onr6 x16tdsg8 x1hl2dhg xggy1nq x1ja2u2z x1t137rt x1o1ewxj x3x9cwd x1e5q0jg x13rtm0m x3nfvp2 x1q0g3np x87ps6o x1lku1pv x1a2a7pz" role="button" style="-webkit-tap-highlight-color: transparent; align-items: stretch; background-color: transparent; border-bottom-color: var(--always-dark-overlay); border-left-color: var(--always-dark-overlay); border-radius: inherit; border-right-color: var(--always-dark-overlay); border-style: solid; border-top-color: var(--always-dark-overlay); border-width: 0px; box-sizing: border-box; cursor: pointer; display: inline-flex; flex-basis: auto; flex-direction: row; flex-shrink: 0; font-family: inherit; list-style: none; margin: 0px; min-height: 0px; min-width: 0px; outline: none; padding: 0px; position: relative; text-align: inherit; touch-action: manipulation; user-select: none; z-index: 0;" tabindex="0"><div class="x1ey2m1c xds687c x17qophe xg01cxk x47corl x10l6tqk x13vifvy x1ebt8du x19991ni x1dhq9h x1o1ewxj x3x9cwd x1e5q0jg x13rtm0m" data-visualcompletion="ignore" role="none" style="border-radius: 4px; font-family: inherit; inset: 0px; opacity: 0; pointer-events: none; position: absolute; transition-duration: var(--fds-duration-extra-extra-short-out); transition-property: opacity; transition-timing-function: var(--fds-animation-fade-out);"></div></div></div></div></div></div></div><div class="xzueoph" style="background-color: white; color: #1c1e21; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px; margin-bottom: 6px;"></div></div></div></div>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-62943432097746659482024-02-16T12:44:00.001+02:002024-02-16T12:44:30.741+02:00Kun aivot hapertuvat töissä<p>Otin itselleni kahden viikon ilmaisen nettihesarin lukuoikeuden voidakseni lukea artikkelin (HS 5.2.), joka oli otsikoitu lupaavasti: "Työelämän suunta on sellainen, että viisikymppisillä voi pian olla 70-vuotiaan aivot, sanoo aivotutkija". </p><p>Artikkelissa viitattiin ilmiöihin, jotka osittain ovat minulle tuttuja, osittain kuulopuhetta. Kiusallisenkin tuttuja ovat avokonttori, tietojärjestelmien aiheuttamat keskeytykset ruudulle pongahtaessa ilmoitus sähköpostista tai Tiims-viestistä ja mahdottomuus keskittyä jatkuvissa keskeytyksissä. Lisäksi työntekijän pitäisi itsensä voida priorisoida, miten suhtautua keskeytyksiin, jotka laittavat asioiden tärkeysjärjestyksen aina uusiksi. Kokousten kiintiö minulla on tullut täyteen jo 31-vuotiaana. Tästä kaikesta seuraa jatkuvaan tulehdustilaan verrattavissa oleva ylikierroksillakäymistila, mistä johtuen asiat eivät pysy päässä. Ei unohdella vain salasanoja - joita muutenkin on aivan liikaa eikä samoja salasanoja edes saisi kierrättää - vaan myös lasten joulujuhlia. </p><p>Jutussa viitattiin myös työelämän kiireisyyteen ja sen aiheuttamaan stressiin. Stressiä voi kuitenkin aiheutua muustakin, kuten esimerkiksi jatkuvista organisaatiomuutoksista, epäselvästä toimenkuvasta, ristiriitaisista rooliodotuksista ja jatkuvassa yt-pelossa elämisestä. Näistä tässä jutussa ei kuitenkaan sanottu mitään, kuten ei myöskään siitä, miten aivoille käy, jos ne ruostuvat käyttämättöminä toimenkuvassa, jossa aivoja ei voi tai peräti ei saa käyttää tai siitä, miten aivoille käy silloin, kun jatkuvasti kuvaannollisesti isketään päätä seinään.</p><p>Aivan samoin kuin keskivartalo lahoaa toimistotuolissa myös aivot lahoavat käyttämättöminä tai väärinkäytettyinä. Työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin olisi aika herätä perinteisen työtuoliergonomian lisäksi kognitiiviseen ergonomiaan eli aivoterveyteen töissä. Näin töissä jaksettaisiin pidempään mutta myös työssäoloaika jaksettaisiin paremmin. </p><p>Manki Perukangas</p><p>Lähetin tämän tekstin Hesarin yleisönosastolle 6.2., mutta koska sitä ei ainakaan vielä olla julkaistu, julkaisen sen tässä. </p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-19086855677445744262024-02-13T12:35:00.001+02:002024-02-13T12:35:09.639+02:00Muistutus ns. Länsi-Haagan kaavaehdotuksesta<p><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">MUISTUTUS ns. Länsi-Haagan
kaavaehdotuksesta</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kaupunkiluontoliike ry<span style="mso-tab-count: 4;"> </span><span style="mso-tab-count: 1;"> </span>13.2.2024<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kiitämme mahdollisuudesta vielä tässä
vaiheessa lausua kaavasta. Nyt esillä oleva kaavasuunnitelma on parantunut
aikaisemmasta luonnoksesta; siinä säästyy aikaisempaa suurempi osa metsää ja
sähköaseman siirtämistä Vihdintien länsipuolelle tervehdimme myös
tyydytyksellä. Myös eteläosan suopuistoa pidämme positiivisena ideana.
Kuitenkin, mielestämme kaavassa tulisi vielä huomioida seuraavaa:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Helsingin kaupunki on hyväksynyt
periaatteen, jonka mukaan kaupungin tärkeimmät luontoalueet säästetään. Riistavuoren
monimuotoisuudesta on osoituksena alueelle pesiytynyt liito-orava, jolla
tiedetään olevan Riistavuoressa ja siihen yhteydessä olevalla yhtenäisellä
metsäalueella kolme ydinaluetta. Kati Vierikon tutkimusryhmän lausunnosta
Östersundomin osayleiskaavasta tiedetään, että metsän kaventuminen alle 100
metriin heikentää sen monimuotoisuutta. Riistavuori uhkaa kaventua nyt käsillä
olevassa suunnitelmassa keskiosiltaan, Vihdintien varrella olevan avokallion
itäpuolelta pahimmillaan noin 30-40 metriin, jolloin se toimii välttävästi
ekologisena yhteytenä mutta ei enää monimuotoisena viheralueena. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kaupunkiluontoliike pitää tärkeänä
säästää metsää nyt käsillä olevaa suunnitelmaa enemmän, koska Eliel Saarisen
tien varrelta menetetään tosiasiallisesti Riistavuoreen kuuluvaa metsää noin
hehtaarin verran Englantilaisen koulun pihamaaksi, aluetta, joka kuuluu
Riistavuoren monimuotoisimpiin, minkä osoituksena aiottu tontti on liito-oravan
ydinaluetta. Koska Anni Sinnemäen ja Mia Haglundin aloitetta etsiä koululle
pikavauhtia uusi tontti ei hyväksytty, sitäkin tärkeämpää on säästää
Riistavuoren metsää muualta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kaikkein kriittisintä mielestämme
olisi poistaa kaavasta pistetalot nykyisen ulkoilureitin itäpuolelta, sillä ne
on kaavoitettu juuri metsän kapeimpaan kohtaan. Nämä pistetalot yksin ovat syy
sille, miksi metsä kapenee keskiosistaan sietämättömän kapeaksi ja syy suositun
ulkoiluväylän katkeamiseen. Menetetyn ulkoiluväylän tilalle puolestaan
toteutetaan uusi ulkoiluväylä, mikä pirstoo vain muutamaan kymmeneen metriin
kaventunutta metsää heikentäen sen monimuotoisuutta ja toimivuutta ekologisena
yhteytenä entisestään. Pistetalot sekä Vihdintien näköalakallioon kiinni tuleva
kaavoitus veisi nyt suositun näköalakallion näköalan ja poistaisi metsän sen
molemmilta reunoilta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Hyväksyisimme yhden talorivin tai
käärmetalotyyppisen ratkaisun Vihdintien puuttomaan reunaan sillä
edellytyksellä, että tällainen ratkaisu ei edellyttäisi rinnakkaiskatua
metsään. Kannatamme Otso Kivekkään aloitetta aloittaa uuden osayleiskaavan
laatimista Vihdintien länsipuolelle, ja ottaen huomioon tämänhetkisen
rakentamiselle huonon suhdanteen ja uusien asuntojen huonon kaupaksi käymisen
Vihdintien itäpuolen kaavoitusta ei pidä eikä kannata kiirehtiä. Pidämme
välttämättömänä vähintäänkin pistetalojen sisältämän asukasmäärän siirtämistä
nyt vajaakäytössä olevalle Vihdintien länsipuoliskolle. Emme näe pistetaloja
välttämättöminä myöskään ”urbaanille ympäristölle” ja yhteisöllisyydelle, sillä
käärmetalo- eli lamellitalotyyppinen ratkaisu hyväksyttiin myös Huopalahdentien
varteen. Miksi Huopalahdentiellä katsottiin lamellitalon riittävän
vetovoimaisen ympäristön luomiseen, mutta sama argumentti ei pätisi
Riistavuoressa? Haaga on nykyisellään vetovoimaista ympäristöä nimenomaan
siksi, että se on viheralueiden ympäröimä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Huomautamme myös, että
Riistavuorenpuistolla on voimassaoleva puistoasemakaava, joka on vahvistettu
Sisäasiainministeriössä, eikä Maankäyttö- ja rakennuslaissa ole säädetty mitään
siitä, missä järjestyksessä Sisäasiainministeriön vahvistamaa puistoasemakaavaa
voitaisiin purkaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kaupunkiluontoliike ry esittää
ensisijaisesti, että niin sanotusta Länsi-Haagan asemakaavasta luovuttaisiin,
ja samanaikaisesti alettaisiin edistämään Otso Kivekkään aloitetta. Lisäksi
ehdotamme uuden tontin etsimistä Englantilaiselle koululle ja tämän tontin
liittämistä Riistavuorenpuistoon. Emme pidä kaavaesitystä ”ilmastoviisaana”,
jos sen toteuttaminen edellyttää nyt hiilinieluna toimivan Riistavuorenpuiston
osittaista kaatamista, sillä eivät naapurikunnat jätä jalomielisyyttään
kaavoittamatta omakotitalotontteja siksi, että Helsinki kaavoittaa
kerrostalolähiön. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Vakuudeksi<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Manki Perukangas<span style="mso-tab-count: 1;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Kaupunkiluontoliike ry, puheenjohtaja<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb85YfF7E9gDjZwNCWy_oUDjd-A5TmH5EwzHji2kpEdxCj_MxOSBBBvT_ZnzAQQaepy2i7IJ63WEBUKeNiR3RpybDx8mJ0S8Y-KQKu1AACOFK5emIg5oIBw0-CpEy-1vUzKPz-SU2AlbGYIj0X499ZKw_vDKRbUSPWn8O8tLQtcV2WAAoNZIGkRc7KAhk/s2048/riistiskivi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb85YfF7E9gDjZwNCWy_oUDjd-A5TmH5EwzHji2kpEdxCj_MxOSBBBvT_ZnzAQQaepy2i7IJ63WEBUKeNiR3RpybDx8mJ0S8Y-KQKu1AACOFK5emIg5oIBw0-CpEy-1vUzKPz-SU2AlbGYIj0X499ZKw_vDKRbUSPWn8O8tLQtcV2WAAoNZIGkRc7KAhk/w401-h301/riistiskivi.jpg" width="401" /></a></div><br /><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Suosittu ulkoilureitti kiertää tämän kiven kuvasta katsoen vasemmalta puolelta. Tämä kuva on otettu luoteesta, ja tämän polun tilalle tulisi uusi katu. </span><p></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-68318367969534340942024-02-12T10:39:00.003+02:002024-02-12T10:39:41.679+02:00Kohti Stubbin tasavaltaa<p><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: inherit; white-space-collapse: preserve;"><span style="font-size: large;">Onnea Suomen tasavallan 13. presidentti Alexander Stubb!</span></span></p><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Olen tavannut kaikki elinaikani presidentit. Kekkosen lenkillä Kaivopuistossa, Koiviston Sosiologipäivien jatkolla Turussa - istuimme samassa pöydässä vain muutama kuukausi aiemmin eläköityneen Koiviston kanssa - Ahtisaaren useita kertoja Pohjois-Hesperiankadun lähikaupassa, Halosen Topeliuksenkadun lähikaupassa ostamassa siideriä. Niinistöä olen kätellytkin ja päässyt esittämään hänelle kysymyksen, mihin hän vastasi koko ajan käsi kädessä hänen juostessaan seuraavaan tilaisuuteen. Teki myönteisen, juuri minun huoliini keskittyvän vaikutelman.</div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Haaviston tunnen parhaiten, sillä tein hänen kampanjaansa 2012 ja nyt puoliso on ollut isossa roolissa. Stubbin tapasin Pirkkolassa Pääkaupunkijuoksussa 2010-luvun puolivälissä hänen ollessaan ulkoministerinä. Nojailin katulamppuun hikisenä venytellessäni puolimaratonin jälkeen. Satuin nostamaan katseeni, ja näin vierestäni kulkeneen suihkunraikkaan Stubbin. </div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Katseemme sattuivat osumaan, ja Stubb kysyi minulta, että "mitä minä oikein teen". Sanoin, että "harjoittelen kaatamaan hallitusta". Stubb nauroi, näytti peukkua ja sanoi "jatka samaan malliin". Stubb näytti jo tuolloin ripeän reaktiokykynsä ja sen, että vaikka häntä jotkut vierastavat ylimysmäisenä, hän on luonteva ihmisten parissa ja kohtaa heidät vertaisenaan. </div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Olen pahoillani Pekan puolesta, jonka kohdalle ei kolmannellakaan yrittämälle sattunut ykkössijaa. Mutta huomenna veikkaan hänen olevan jo pohjimmiltaan helpottunut: hän voi lähteä hiihtolenkeilleen ilman turvamiehiä. Kohti Stubbin tasavaltaa!</div></div>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-52269174101201866822024-02-09T15:02:00.004+02:002024-02-09T15:25:30.872+02:00Pyöräily - liikennettä vai liikuntaa?<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT0b5k2-rxVagv2kY2TFATSLp4vP7PNNxV-VbkQKKR-LJGBN_q_JjWGcTBxrFHSukehpPFIN0KCRQk1Jixa4vaxm68Z6lnYq_hSXIVUFuxnU51x60xpfS8lV4nVi2Van5OZfQf5Zo1OFcOKHXquBj4IcT3l87XIyWmaqR6BAYmNsH3PEeIokvQKD8H47E/s4032/421120436_405920495238860_5941981208608991163_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT0b5k2-rxVagv2kY2TFATSLp4vP7PNNxV-VbkQKKR-LJGBN_q_JjWGcTBxrFHSukehpPFIN0KCRQk1Jixa4vaxm68Z6lnYq_hSXIVUFuxnU51x60xpfS8lV4nVi2Van5OZfQf5Zo1OFcOKHXquBj4IcT3l87XIyWmaqR6BAYmNsH3PEeIokvQKD8H47E/w408-h469/421120436_405920495238860_5941981208608991163_n.jpg" width="408" /></a></div><br />Pyöräilen kesät talvet, ja minun luulisi ilahtuvan aina kun pyöräilyn olosuhteita kehitetään. Pyöräilyväylät ovat retorisesti kaksiteräinen miekka: ne eivät ole liikenneväyliä, koska ne jotenkin mystisesti eivät muka vie kaupunkitilaa silloinkaan kun niitä toteutetaan reiteille, joilla niitä ei ennen ole kulkenut. Silloin ne palvelevat liikuntaa, mikä taas on hyödyllistä. Sekä kansanterveys että -talous kiittävät. Kuitenkin ne ovat liikenneväyliä silloin kun tulee kiista katupuista. <p></p><p>Katupuita puolustavat, pyöräilymyönteiset päättäjät syyttävät autoja, jotka eivät suostu luopumaan saavutetuista eduistaan edes kymmenen sentin vertaa. Jos siis pyöräily ja autoilu taistelevat samasta tilasta, kyseessä on ilmiselvästi liikennemuoto, minkä puolesta puhuu sekin, että "pyöräilyväylästön tavoiteverkosto" perustuu pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamiseen. </p><p>Pyöräily on siis liikuntaa silloin kun sitä halutaan perustella puolustamisen arvoiseksi, mutta liikennettä silloin kun se taistelee autojen kanssa samoista senteistä ja metreistä aina sen mukaan, kumpi on retorisesti hyödyllisempää. Silloin kun pyöräkaistan tai baanan alta joudutaan kaatamaan puita, kyseessä on liikunta, silloin kun syytetään autoilijoita siitä, että he eivät luovu sentistäkään autoille varatusta katutilasta, kyseessä on liikennemuoto. </p><p>Tämä tuli mieleeni jälleen kerran, kun Mannerheimintien varrelta kaadettiin katupuita, kauniita ryhmyisiä lehmuksia. Toki Mannerheimintien alta on syytä uusia tsaarinaikaisia putkia, mutta puiden kaataminen on hyväksyttävää vain siltä osin kuin puut kasvavat näiden putkien päällä. </p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-39015812654832891182024-02-08T09:57:00.004+02:002024-02-08T10:05:42.685+02:00Sebastian puhuttelee nuorukaisia, Oras tyttöjä<p>Viime päivinä on otsikoitu siitä, että nuorten naisten ja nuorten miesten elämismaailmat ovat erkaantumassa toisistaan. Toki tämä voi liittyä osittain siihenkin, että nuoret miehet kypsyvät yleensä useita vuosia nuoria naisia hitaammin; noin alle 25-vuotiaille ei ole edes biologisesti yleensä mahdollista ajatella kovin pitkäjänteisesti ja tulla pois oman navan ympäriltä. </p><p>Tämä nuorten naisten ja nuorten miesten arvomaailman toisistaan erkaantuminen ilmentyy poliittisesti siten, että nuoret naiset ovat selvästi vasemmammalle kallellaan ja liberaalimpia kuin konservativismiin taipuvaiset nuorukaiset. Myös ympäristönsuojelu on heille läheisempää. Nuoret naiset äänestävät Vihreitä ja Vasemmistoliittoa, nuoret miehet persuja ja Kokoomusta.</p><p>Millaisia ilmenemismuotoja ja seurauksia tästä arvomaailman hajaantumisesta sitten on? Nuoret naiset ja nuoret miehet kokevat maailman hyvin eri tavalla. Saksalainen fenomenologifilosofi Edmund Husserl puhui elämismaailmasta. "Näin nämä asiat koetaan", vaikka toki jokainen havainto on esiymmärretty jostakin näkökulmasta. </p><p>Nämä eroavat ja suorastaan eri suuntiin eriävät elämismaailmat näkyvät esimerkiksi ruokavaliossa. Nuoret naiset ryhtyvät vegaaneiksi kun taas nuorille miehille pihvi on suorastaan itseilmaisun muoto, johon he ripustavat identiteettinsä. Nuoret naiset ajavat sporalla, nuoret miehet rallaavat pillurallia, ihmetellen, miksi tämä ei tee nuoriin naisiin haluttua vaikutusta eivätkä he tule kyytiin. No eivät kai tule, kun istuvat sporassa. Roskienheittelijät lienevät myös 97-prosenttisesti poikia ja nuoria miehiä. Ei ole olemassa toksista naiseutta. </p><p>Suomessa syntyvyys on alimmillaan melkein 200 vuoteen, ja meidän väestöpyramidimme on OECD-maista päälläseisovin Japanin ja Italian jälkeen. Tässä ei mikään synnytystalkoisiin painostaminen tai yllyttäminen auta, ei edes lapsia suosiva perhe-, asunto- ja sosiaalipolitiikka, jos nuoret naiset ja nuoret miehet kokevat maailman niin eri tavoin, että kuvitteellisessa aamiaispöydässä jo tulee riita. </p><p>Väitän, että nuorten naisten ja miesten elämismaailmojen erkaantuminen johtuu pitkälti siitä, että nuoret miehet kokevat tulevaisuudennäkymänsä huonoiksi tai peräti olemattomiksi. Syrjäytymisen kokemus aiheuttaa syrjäytymistä. Nuorukaiset kokevat eri syistä itsensä uhatuiksi. Tärkeintä syntyvyyttä lisäävää politiikkaa olisikin saada nuoret pojat ja miehet mukaan yhteiskuntaan kaikin keinoin. Itsensä tuuliajolla kokeneet ovat altista riistaa kaikenkarvaisille convoylle ja tynkkysille. Kun nuoriin miehiin vetoaa Sebastian Tynkkynen, nuoria naisia puhuttelee enemmän Oras Tynkkynen. </p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-84839018832267846582024-01-28T22:50:00.001+02:002024-01-28T22:50:10.238+02:00Asetelma presidentinvaalien toiselle kierrokselle<p>Jos puhtaasti tarkastelisi puolueiden perusteella, Haavisto näyttäisi olevan alakynnessä Stubbiin verrattuna. Toki puolueista tulee se pohja- tai peruskannatus, mutta nämä eivät onneksi ihan ole puoluevaalit. </p><p>Vaalimatemaattisesti puolueet ratkeavat seuraaviin seikkoihin:</p><p>1) SDP:n kannattajat äänestävät kaikki Haavistoa, paitsi ne onneksi hyvin harvat, joille hänen seksuaalinen suuntautumisensa on kynnyskysymys.</p><p>2) Vasemmistoliiton kannattajista selkeä enemmistö äänestää Haavistoa, paitsi ne, jotka jäävät pitkävihaisina katsomoon Haaviston julistauduttua epäpunaiseksi ensimmäisellä kierroksella.</p><p>3) Kepun ja RKP:n äänestäjät. Heistä enemmistö kannattanee Stubbia. Jo vaalipäivänä oli viitteitä, että Haavisto ojensi kättään maakuntien Suomeen, tyhjenevien kuntien huoltoasemabaarien miesten huolia kohtaan. Thors, Rehn ja Biaudet ovat Haaviston kansalaisvaltuuskunnassa, mutta Stubbilla on syntymäetu suomenruotsalaisena. Helan går selkäytimestä.</p><p>4) Siihen, missä määrin mestarinsa menestykseen pettyneet lähtevät uurnille. Mitä useampi heistä jää kotiin, on Haavistolle parempi; vaikea valinta snobin suomenruotsalaisen ja homon välillä useimmilla kallistuu snobiin suomenruotsalaiseen, vaikka tämä valinta monille onkin kuin valinta niskalaukauksen ja hirttotuomion välillä. </p><p>5) Siihen, missä määrin ensimmäisen kierroksen nukkuvia (joita kuitenkin on neljännes äänestäjistä) saadaan motivoitua uurnille. Millä teemoilla heitä saataisiin äänestämään? Tämä on ainakin minulle suuri arvoitus.</p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-30504812910788656882024-01-24T12:49:00.007+02:002024-01-24T13:54:00.323+02:00Kevätkummun asukastoiminnasta armon vuonna 2024<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;">Muutin Porvoon Kevätkumpuun vähän ennen joulua 2016. Tunsin heti oloni kotoisaksi; täällä ei ole liian trendikästä ja fiiniä, vaan tämä on ytimeltään rehellinen 70-luvun lähiö. Lähiön, tarkemmin sanoen Kannelmäen kasvattina Kevätkumpu tuntui omalta, ja autottomalle luonnossa liikkujalle juuri missään ei ole tarjolla parempaa asuinpaikkaa. Keskustaan täältä on vain 2-3 kilometriä ja Kevätkumpu on Joonaanmäen, Humlan ja Tervajärven ulkoilualueiden välissä. Täällä lapset myös oppivat pienestä pitäen siihen, että Suomi on monikulttuurinen; vanhemman tyttäreni paras ystävä on Kiinassa syntynyt. Kaiken kaikkiaan Kevätkumpu tarjoaa kasvavalle lapselle loistavat elämän eväät. </span></div><p>Viimeisen parin vuoden aikana kanssani Kevättuulen päiväkodissa ja esikoulussa ovat jotkut henkilökunnan edustajat ja vanhemmat ja ihan vastaantulevat koiranulkoiluttajatkin tulleet juttelemaan kanssani, koska ilmeisesti ovat huomanneet minun olevan Facebook-, lehti- ja blogikirjoitteluni perusteella kantaaottava ja lähiympäristöstäni välittävä henkilö, joka ei myöskään pelkää tarttua toimeen. Usein näissä keskusteluissa ollaan päädytty ihmettelemään, että mahtaako alueella toimia asukasyhdistystä. Minä elämäntapaosallistujana ja ammattiosallistujana, eräänlaisena osallisuussauruksena päätin ottaa asiasta selvää. Kirjoitin Kevätkummun Facebook-ryhmään selvitelläkseni asiaa, jolloin paljastui, että asukasyhdistys olikin yllättäen juuri perustettu. Hienoa, sinne siis.</p><p>Asukastoiminta, kuten kaikki muukin vapaaehtoistoiminta on tekijöidensä näköistä. Sitä harrastetaan hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Kaikki eivät ole valmiiksi yhdistystoiminnan ammattilaisia, eikä tarvitsekaan olla. Yhdistystoiminta tekijäänsä opettaa! Yhdistystoiminnan tehtävistä on myös erilaisia käsityksiä; jotkut kaipaavat yhdessäolokerhoa, toiset taas sellaista elintä, joka edustaa kotikaupunginosaansa, lobbaa sen puolesta, vaikuttaa alueen palveluihin ja kaavoitukseen. </p><p>Itse edustan jälkimmäistä yhdistystoiminnan tyyppiä; jos käytetään saksalaissosiologi Ferdinand Tönniesin jaottelua Gemeinschaft-Gesellschaft, silloin ensimmäisellä tarkoitetaan yhdessäoloyhteisöä tai lyhyyden vuoksi vain yhteisöä, kun taas Gesellschaftilla viitataan asiayhteisöön, joka toimittaa tiettyjä tehtäviä. Edellämainitut ideaalityypit eivät mitenkään sulje toisiaan pois; yksi Gesellschaft-tyyppisen yhteisön tehtävistä voi olla myös kehittää yhteisöllisyyttä. Yhdistys ei kuitenkaan koskaan voi olla itseisarvo sinänsä, sillä se ei ole yhteisön tai yhteisöllisyyden synonyymi. Yhdistykset ovat olemassa hoitaakseen tiettyjä tehtäviä ja sen lisäksi voi olla olemassa muita kokoonpanoja tai yhteenliittymiä täydentämässä yhdistyksiä esimerkiksi tarjoamalla yhteisöllisyyttä. </p><p>Kuitenkaan kannettu vesi ei kaivossa pysy; erilaisilla tapahtumilla voidaan houkutella asukkaita tulemaan ulos koloistaan, mutta yhteisöllisyyttä ei synny käskemällä. Aitoa yhteisöllisyyttä ei myöskään ole se, jos muutama ihminen keskenään juo kahvia jos kyseessä ovat aina samat ihmiset. Yhteisöllisyys on avointa, vapaaehtoisuuteen, haluun ja halukkuuteen perustuvaa, projektiluontoista, ihmisiä voi tulla ja mennä.</p><p>Yhteisöllisyydellä ei paljoa ole mahdollisuuksia, jos yhteisöllisyyden edistämiseksi tarkoitettu yhdistystoiminta ei näytä houkuttelevalta. Valitettavasti Kevätkummun asukastoiminnan käynnistäminen on lähtenyt niin yskähdellen ja riitaisestikin liikkeelle, kun vuosien aikana eltaantuneita likapyykkejä on tuuleteltu julkisesti, etten ole enää varma, miten Kevätkummun asukastoimintaan olisi vielä tämän julkiseksi käyneen hiekkalaatikkotaistelun jälkeen mahdollista houkutella mukaan uusia, aktiivisia ihmisiä. Uusia ihmisiä nimittäin tarvittaisiin: sellaisia, joita eivät rasita vanhat painolastit, kuten alueen tähänastisten aktiivien tulehtuneet välit ja jotka oikeasti haluaisivat olla kehittämässä Kevätkummusta aktiivisempaa, avointa kaupunginosaa, jossa oman kotikylänsä kehittämistä haluavia ei yritettäisi vaientaa, pelotella tai mustamaalata ja levitellä heistä suoranaisia valeita. Jos joku tuntee piston sydämessään, niin pitääkin tuntea. </p><p>Voi olla, että nyt tarvitsee antaa jonkin aikaa jälkipyykkien tuulettua. Ehkä Facebookissa käydyt riidatkin unohdetaan, toivottavasti. Ja jos ei unohdeta, niin toivottavasti edes tulevat kevätkumpulaiset näkevät Kevätkummussa mahdollisuuden. </p><p>Minulla oli odotuksia Kevätkummun asukastoimintaa kohtaan, mutta ruuhkavuosia elävänä en aio uhrata yöuniani keskenään riitelevien asukasaktiivien riitelyn erotuomarina toimimiseen. Harkitsen palaavani asiaan, jos näyttää siltä, että Kevätkummun asukasyhdistys - millä nimellä se sitten ikinä tuleekaan toimimaan, jos tulee - ei enää näytä pelottavalta muidenkin työikäisten silmissä kuin minun. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijfVs_7biPkbxJW9C87d_0Bk2GzDbS8Mva9_z_f87-_uNjxp5BlBWoTwgzSjYeLbew0sNhYo2euCP9Q4ez-cjqyEC_a2nWG6ExEaVdHxGiEmpnsHui1YN6QxzByNuRkS1gy0IIf5VMMe2dcXx9PY2uMYUDbrp_T4sUnGbPJAhA00oOurW_IjOLlftOFCk/s1440/417782278_10160091636158753_1939888747920605554_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1081" data-original-width="1440" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijfVs_7biPkbxJW9C87d_0Bk2GzDbS8Mva9_z_f87-_uNjxp5BlBWoTwgzSjYeLbew0sNhYo2euCP9Q4ez-cjqyEC_a2nWG6ExEaVdHxGiEmpnsHui1YN6QxzByNuRkS1gy0IIf5VMMe2dcXx9PY2uMYUDbrp_T4sUnGbPJAhA00oOurW_IjOLlftOFCk/s320/417782278_10160091636158753_1939888747920605554_n.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ehkä joskus aurinko nousee vielä Kevätkummussa. Tai nousee se nytkin, yhdistyksistä riippumatta.<br /><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-3883660984770622272024-01-22T20:14:00.001+02:002024-01-22T20:14:08.497+02:00Englantilaisen koulun kaava lautakunnassa 23.1.<p> <span style="background-color: #f0f0f0; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">Riistavuoren puistoon sijoittuvien Englantilaisen koulun tonttien poikkeamishakemuksia käsitellään kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa huomenna ti 23.1. Alue on liito-oravien ydinaluetta ja sen säästäminen rakentamiselta jäi lautakunnan edellisessä kokouksessa aivan pienestä kiinni.</span></p><span style="background-color: #f0f0f0; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">
Me Pro Riistavuoren puisto -ryhmän jäsenet ja Riistavuoren kaavakävelyiden järjestäjät olemme tuoneet päättäjille kaikilla kaavakävelyillä esiin, että koulun tontit tulisi säästää rakentamiselta luontoarvojensa perusteella. Olemme myös painottaneet, että kouluhanke on tärkeä, emmekä vastusta itse koulua, vaan ainoastaan sen sijaintia metsässä.
Vielä on aikaa ottaa yhteyttä kaupunkiympäristölautakunnan jäseniin ennen kokousta ja vedota liito-oravien ja Riistavuoren puiston puolesta. Riistavuoren metsää kavennetaan Vihdintien puolelta, ja puisto on jäämässä suurimman kallion kohdalla erittäin kapeaksi. Englantilaisen koulun tonttien säästäminen lisäisi puiston leveyttä tälläkin kohdalla.
Koulun rakentamisesta valitettiin, koska nykyinen kaava ei edes mahdollista koulun rakentamista, eikä sitä tuotu esiin rakennuslupahakemuksessa. Jo annettu lupa peruttiin. Puiden kaato alueella aiottiin aloittaa jo viime keväänä liito-oravien lisääntymisaikana, vaikka se on kiellettyä ja se oli tiedossa koulun vastuuhenkilöillä. Puun kaadot estettiin.
Nykyinen kaava voisi mahdollistaa tonteille sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa palvelevia rakennuksia, mutta sellaisia suunnitelmia ei ole tietääksemme valmisteilla ja niiden toteutumiseksi tarvittaisiin myös uudet luvat. Mikäli englantilainen koulu siirrettäisiin muualle, tontit jäisivät luonnontilaisiksi, sillä luontoarvojen perusteella säilytetylle tontille ei rakennettaisi mitään muutakaan. Riistavuoren metsää säilyisi enemmän.
Kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet: </span><span role="gridcell" style="background-color: #f0f0f0; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><a class="x1i10hfl xjbqb8w x6umtig x1b1mbwd xaqea5y xav7gou x9f619 x1ypdohk xt0psk2 xe8uvvx xdj266r x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r xexx8yu x4uap5 x18d9i69 xkhd6sd x16tdsg8 xggy1nq x1a2a7pz xt0b8zv x1heor9g x1bvjpef" href="https://paatokset.hel.fi/fi/paattajat/kaupunkiymparistolautakunta?fbclid=IwAR1WD6e1f4kqEcJGPY1atKgUtF9jMsjS11aWQ5ODERDTyLcRG5B0ztZ_Xpc#members-list" rel="nofollow" role="link" style="-webkit-tap-highlight-color: transparent; background-color: transparent; border-color: initial; border-style: initial; border-width: 0px; box-sizing: border-box; cursor: pointer; display: inline; font-family: inherit; list-style: none; margin: 0px; outline: none; padding: 0px; text-align: inherit; touch-action: manipulation;" tabindex="-1" target="_blank">https://paatokset.hel.fi/fi/paattajat/kaupunkiymparistolautakunta#members-list</a></span><span style="background-color: #f0f0f0; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">
Kuvaaja: Tiina Tikka</span>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-62047009685006318242024-01-03T20:21:00.007+02:002024-01-17T20:23:04.185+02:00Parhaat levyt vuonna 2023<p>Vuoden musiikillinen pääprojektini oli kyllä Brahmsin pianomusiikki. 90-luvulla lähtökohtiani tähän musiikkin olivat Wilhelm Backhausin ja Arthur Rubinsteinin tulkinnat ja tämän vuoden projektiin lähdin Radu Lupun paaluttamana; tämän vuoden aikana kirjastoni on rikastunut Stephen Kovacevichin, Helene Grimaudin, Emil Gilelsin, Julius Katchenin, Rudolf Firkusnyn, Garrick Ohlssonin ja Glenn Gouldin levytyksillä. Gould pakotti minut ottamaan vielä kerran aivan uuden näkökulman tähän musiikkiin. Gould oli ikään kuin korvienpuhdistaja, taulun puhtaaksipyyhkijä. </p><p>Brahmsin pianomusiikin lisäksi yritin kovasti ottaa haltuun Schubertin pianomusiikkia, osittain siinä onnistuenkin. Syksyllä minulla oli brittiläisen musiikin kausi, jolloin Elgar avasi salojaan lisää, ja Walton ja Delius raottuivat. Kevättalvella kuuntelin paljon Rafael Kubelikia ja Mozartin viulusonaatteja ja keväällä koin tarvetta yrittää uudistaa suhdettani Händelin orkesterimusiikkiin, jossa olen ollut ohjelmiston minulle yli 30 vuotta sitten esitelleen Trevor Pinnockin varassa näihin päiviin. Muutama itselleni uusi ooppera avautui minulle vuoden aikana; Myyty Morsian ja Fidelio etunenässä. Carl Nielsen tuli myös aikaisempaa tutummaksi.</p><div><b>Ludwig van Beethoven: Missa Solemnis. Solistit ja Philharmonia Orchestra, joht. Otto Klemperer</b></div><p>Yllättävää kyllä: vaikka olen pitkän linjan vannoutunut klempereriaani, törmäsin tähän legendaariseen levytykseen vasta nyt. Ja millainen levytys se onkaan! Klempereriä syytetään usein verkkaisuudesta, mutta tässä on imua, draamaa, potkua ja voimaa enemmän kuin useimmissa levytyksissä yhteensä.</p><p><b>Johannes Brahms: Intermezzo nro 2 op. 117. Radu Lupu</b></p><p>Minulla on alkuvuodesta ollut kausi, jolloin Brahmsin pianomusiikki puhutteli. Kuuntelin omistamiani levytyksiä mm. Gilelsiltä, Natilta, Backhausilta ja Rubinsteinilta, mutta maksimaalisen tunnelman tarjoaa romanialainen, viime vuonna kuollut arvoituksellinen Radu Lupu. Lupu antaa jokaiselle fraasille aikaa, vaikkakaan ei tapa musiikkia kuoliaaksi kuten hänen maanmiehensä Celibidache välillä teki. Onneksi hankin Lupun kootut levytykset viime talvena, poikkeuksellisesti lähes tutustumatta niihin ennen ostopäätöstäni, sillä nyt ne kolahtivat. Kertakaikkisen hienoa ja herkullista soittoa ovat Lupun molemmat Brahms-levyt, jotka lienevät myös markkinoiden kaksi hienointa Brahms-soolopianolevyä.</p><p><b>Georg Friedrich Händel: Concerto grosso op. 3 no 2. Mainzin kamariorkesteri, joht. Günter Kehr</b></p><p>Olen tullut toimeen, elänyt 32 vuotta Trevor Pinnockin johtaman the English Concertin esittämän Händelin orkesterimusiikin kanssa siinä määrin, että en usko montaakaan äänilevyä elämässäni kuunnelleen niin paljoa. Sitten mieleeni tuli, että kun kyse on minulle niin keskeisestä materiaalista, pitäisikö siitä olla joku toinenkin näkemys kuin Pinnockin sinänsä definitiivinen versio. Kuuntelin mm. Yuli Turovskin johtamaa I Musici di Montrealia, Karl Richteriä ja Münchenin Bach-orkesteria ja Neville Marrinerin johtamia The Academy of St. Martin in the Fieldsiä. Kehr on unohduksiin jäänyt kapellimestari, johon törmäsi aika usein vielä 80-luvulla, mutta läheskään kaikkea hänen tekemisiään ei olla edes siirretty cd-muotoon. Kehrin bändi on siinä mielessä "tyylinmukainen" (mitä ihmeessä sitten tarkoittaakaan), että kyseessä on kuitenkin kamariorkesteri eikä sinfoniaorkesteri, mutta soitto on etenkin adagio-osissa vähäsen makeaa alkuperäissoittimien kanssa kasvaneelle. Mutta häpeämättömän iki-ihanaa. Sellaisena se tarjoaakin nimenomaan erilaisen vaihtoehdon Pinnockin soittajistolle. </p><p><b>Ludwig van Beethoven. 9. sinfonia. Solistit ja Baijerin radio-orkesteri kuoroineen, joht. Rafael Kubelik</b></p><p>Kun Furtwängler tekee Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta elämän ja kuoleman kamppailun, jossa teesi ja antiteesi taistelevat lopun apoteoosiin saakka, Kubelik sen sijaan korostaa teoksen toivonsanomaa. En ole koskaan kuullut Beethovenin yhdeksäistä, jossa teos on toivon sanoman sävyttämä heti alusta alkaen.</p><p><b>Johannes Brahms: 4. sinfonia. Clevelandin orkesteri, joht. George Szell</b></p><p>Gronowin ja Saunion Äänilevyn historian vanhemmassa painoksessa nostettiin tämä levytys erityisesti esiin esimerkillisenä romanttisen sinfonian tulkinnasta. Tämä levytys, jota ensin pidin makuuni liian viileänä, on kasvanut kerta kerralta. Siinä on jotenkin sellainen tunnelma, että tämä riipaiseva, melodinen ja sykkivä teos soitattaa itsensä. Ja jos se näin tekee, sonorisemmin sitä on vaikea tehdä. Ja silloin kun soitto on näin valtavan sonorista, riipaisevuus tulee jo sonorisuuden sivutuotteena. </p><p><b>Anton Bruckner: 7. sinfonia. SWR-radio-orkesteri (Baden-Baden), joht. Hans Rosbaud</b></p><p>Tämä myyttinen levytys on monille ollut ensimmäinen kosketus Brucknerin musiikkiin. Se on myös yksi harvoja Rosbaudilta (kuoli 1962) jääneitä stereotaltiointeja. Se on myös täysin maineensa veroinen; tunnelma on äärimmäisen intensiivinen, ja siltikin tulkinnasta jää jotenkin "objektiivinen" vaikutelma. Rosbaud käyttää varsin joutuisaa tempoa. Harvinaisen riipaiseva ja verevä taltiointi tästä riipaisevasta teoksesta.</p><p><b>Modest Mussorgski: Näyttelykuvia. Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Rafael Kubelik</b></p><p>Tämä sotaratsu ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini, mutta tämän harvinaisen koherentin tulkinnan, joka on äänityksenä parasta varhaista monoajan hifiä, kuuntelee nautinnokseen ennen kaikkea Chicagon sinfoniaorkesterin suurenmoisen vaskiosaston takia. </p><p><b>Richard Wagner: Parsifal. Karl Muck</b></p><p>Viime kevättalvesta löysin Knappertsbuschin, mutta tämä on kaikkein lähinnä "autenttisuutta", jos sellaisesta voi musiikin kohdalla puhua. Ajankohtaan nähden yllättävän hyvä (1927-28) levytys Parsifalin katkelmista on äärimmäisen tunnelmallinen, ja esimerkiksi kellot on tuotu todella eteen niin että ne vanhassakin äänityksessä kuuluvat. </p><p><b>Antonin Dvorak: Sinfonia no 9 "Uudesta maailmasta". Berliinin filharmonikot, joht. Ferenc Fricsay</b></p><p>90-luvun alussa luin, että Dvorakin sinfonia "Uudesta maailmasta" olisi koko ohjelmiston levytetyin sinfonia, ja tämä on sen definitiivinen levytys ja samalla yksi historian parhaista minkään sinfonisen teoksen levytyksistä. Nämä todelliset klassikot elävät ikuisesti, ja aina välillä niihin on pakko palata. 50-luvun loppupuolen äänitys on erittäin onnistunut, puupuhaltimet erottuvat ennen kuin Karajan hautasi ne jousien alle ja vasket ovat kuin tulessa. Harvoin Berliinin filharmonikot kuulostavat näin innoittuneelta. Fricsayllä on joitakin jänniä ritardandoja, mutta ne vain maustavat esitystä viehättävästi. </p><p><b>Jean Sibelius: Satu. Lontoon Filharmonia-orkesteri, joht. Vladimir Ashkenazy</b></p><p>Satu oli varhainen suuri Sibelius-suosikkini aikoina, jolloin Sibeliuksen sinfoniat menivät vielä yli horisonttini. Ehkä ei vähiten siksi, että olin tuolloin, 16-17 -vuotiaana ihastunut erääseen Satuun. Nuoruusvuosieni jälkeen Satu jäi minulla pitkäksi aikaa taka-alalle, mutta teos ajankohtaistui jouluksi hankkimani Kurt Sanderling -paketin myötä. Ashkenazy tarjoaa Sadusta ihannelevytyksen, jossa on mystistä tunnelmaa, loistava äänitys ja Filharmonia esittelee parasta virtuositeettiään.</p><p><b>Wolfgang Amadeus Mozart: Prahalainen (38.) sinfonia. Pariisin oopperaorkesteri, joht. Carl Schuricht</b></p><p>Schurichtin Mozart on äärimmäisen vitaalia ja rivakkaa, jopa siinä mitassa, että varsinkin ensimmäisessä osassa mennään miltei nenilleen. Hyvin virkeää ja piristävää kuultavaa; musiikki pirskahtelee ja ikäänkuin räjähtää kaiuttimista ulos.</p><p><b>Ludwig van Beethoven: Fidelio. Covent Gardenin oopperakuoro ja -orkesteri, joht. Otto Klemperer</b></p><p>Joskin Klempererin studiolevytys on monien mielessä se ultimaattinen Fidelio, niin Covent Gardenin esitys vuosi ennen studiolevytystä on legendaarinen. Siinä on monien mielestä parempi laulajisto (kaksi samaa laulajaa on myös studiolevytyksessä) ja intensiivisempi tunnelma. Leonore II -alkusoiton aikana Klemperer oli noussut seisomaan; mahtaneeko karvojanostattava intensiteetti johtua tästä.</p><p><b>Georg Friedrich Händel: Ilotulitusmusiikkia. Berliinin filharmonikot, joht. Rafael Kubelik</b></p><p>Olen tottunut kuulemaan Händelin orkesterimusiikin pääasiassa pienellä kokoonpanolla, alkuperäissoittimin, kiitos omaksi Vanhaksi testamentikseni kutsumani Trevor Pinnockin johtaman the English Concertin levyttämien Concerto grossojen, joista olen pääsemättömissä, mutta Ilotulitusmusiikkiin kaipaan suureellisempaa otetta. Isosta orkesterista tulee juhlallisempi olo. Kun Karl Richterin ja Münchenin Bach-orkesterin taltiointia ei ole saatavilla, niin lähinnä sitä, mutta vieläkin isommalla soinnilla ovat liikenteessä Kubelikin johtamat Berliinin filharmonikot. Ja erinomaisella tyylillä, ei mitään karajanilaista sointimattoa.</p><p><b>Carl Nielsen: Saul og David. Kuninkaallinen Tanskan radio-orkesteri ja solistit, joht. Thomas Jensen</b></p><p>Kohokohta tanskalaislevy-yhtiö Danacordin laajassa historiallisten Nielsen-äänitysten boksin levytyksissä. Sain itselleni aiemmin hahmottomaksi jääneen Nielsenin musiikin haltuuni, ja Saul og David on todella kummallista musiikkia. Jotenkin pyörivää ja pyörryttävää. Thomas Jensen kuuluu olleen kansainvälisen luokan kapellimestari, vähintäänkin puoli päätä pitempi muita saman sukupolven tanskalaiskapellimestareita.</p><p><b>Frederick Delius: Paris. BBC:n sinfoniaorkesteri, joht. Andrew Davis</b></p><p>Brittiläisen musiikin sydämenasiakseen ottanut ystäväni on ehdotellut minulle useasti Deliuksen musiikkiin tutustumista. Tähän saakka olen pitänyt sitä muodottomasti vellovana maisemamattona, juuri sellaisena kuin englantilaista musiikkia kliseisesti pidetään. Andrew Davis kuitenkin tekee tälle tunnelmalliselle musiikille maksimaalisesti oikeutta. Siinä on särmääkin, ja aineksia vaikka mistä: on Griegiä, Sibeliusta, Richard Straussia, Debussytä ja jopa Gershwiniä. Sekä soitto että varsinkin äänitys ovat 10/10 luokkaa tässä yhden levyn ihanteellisessa Delius-johdannossa, joka sisältää suurimman osan Deliuksen tunnetuimmista kappaleista.</p><p><b>Bedrich Smetana: Myyty morsian. Tsekkiläinen filharmonia ja solistit, joht. Zdenek Kosler</b></p><p>Jo Dvorakin sinfonialevytyksistään minulle tuttu Kosler on aliarvostettu kapellimestari, ja tsekkiläisten sointi vielä 1981 oli kansallinen ja idiomaattinen. Kosler tarjoilee tasapainossa rustiikkia sointia ja piiskaavaa rytmillistä tarkkuutta. Ja kyllähän ooppera kuuluu kuulla alkukielellä, ei englanniksi (Mackerras) tai saksaksi (Suitner), ja tämä lopullisesti käänsi valintani Koslerin puoleen. </p><p><b>Johann Strauss nuorempi: Lepakko-alkusoitto. Berliinin filharmonikot, joht. Erich Kleiber</b></p><p>Ehkä kaikkien aikojen paras ooppera- ja Beethoven -kapellimestari Erich Kleiber saattoi olla myös ylittämätön Strauss-johtaja. En tarkoita Richard Straussia, vaikka hänen Ruusuritarinsa Kleiber tekikin laittamattomasti. Ehkä hieman yllättävää on, että tiukka klassikko Kleiber venyy tällaiseen tanssillisuuteen. Kleiber on taltioinut Strauss-sikermää yhteensä reilun kahden tunnin verran niin Wienin kuin Berliininkin filharmonikkojen kanssa, ja äänitykset vuosilta 1928-1933 ovat ihmeellisen hyviä. </p><p><b>Ludwig van Beethoven: Sinfonia no 3 "Eroica". Konservatorion konserttiseuran orkesteri, joht. Carl Schuricht</b></p><p>Tätä Beethoven-sykliä on pidetty sympaattisena, mutta nyrpistelty ranskalaisorkesterille. Ei kannattaisi. Heillä on energiaa kuin pienessä kylässä ja aivan omansa, nasaalisten puupuhaltimien johtama soundi. Ja esityksessä on kaikki Toscaninin tulisuus, lisättynä Bruno Walterin humanismilla. Mahtava esitys!</p><p><b>Franz Schubert: Impromptu no 3 D. 899. Wilhelm Kempff</b></p><p>Kempff tekee sen taas; kuten vanhoissa Liszt-äänitteissään, tästä on karsittu kaikki turha. Ikäänkuin Kempff piilottelisi virtuositeettiaan. Sen asemesta esillä on pohdittua, suorastaan filosofista pianismia, punnittua puhetta, jossa jokainen ääni merkitsee. </p><p><b>Claude Debussy: Nokturnit. Bostonin sinfoniaorkesteri, joht. Claudio Abbado</b></p><p>Debussyn Nokturnit ovat yksi kaikkein suurimpia suosikkisävellyksiäni, ja olen löytänyt nyt sen definitiivisen tulkin, vaikka vallan erinomaisia ovat myös mm. Cantelli, Tilson Thomas, Haitink, Monteux ja van Beinum. Bostonin sinfoniaorkesteria on sanottu maailman parhaaksi ranskalaisorkesteriksi, ja sillä onkin pitkät, katkeamattomat perinteet ranskalaisen musiikin esittämisestä Koussevitskin ja Münchin kautta Abbadoon ja Ozawaan. Abbadon Nokturnit sykkivät hienopiirteisesti ja tuoksuvat kuin kesäyö. Maagista. </p><p><b>Arthur Honegger: Sinfonia nr 3 "Liturginen". Berliinin filharmonikot, joht. Herbert von Karajan</b></p><p>Monille voi tulla yllätyksenä, että noin 800 levytystä tehneen Herbert von Karajanin useimmat parhaat levytykset ovat germaanisen ydinohjelmiston ulkopuolelta. Honeggerin sinfoniat numerot 2 ja 3 Karajan vaati saada levyttää, ja on helppo ymmärtää, miksi. Kaikesta kuuluu poikkeuksellisen kiihkeä vakuuttuneisuus, ja Karajanin mössöjousilegatosoinnista ei ole tietoakaan; tässä motorisessa ilotulituksessa räikyvät niin vasket kuin puupuhaltimetkin todella epätoivoisesti. Jos et ole koskaan kuullut mitään Honeggeria, kuuntele tämä. Honeggerin motorisuudessa ja kirpeydessä on annos Prokofievia. </p><p><b>Richard Strauss: Vier Letzte Lieder. Elisabeth Schwarzkopf ja Lontoon sinfoniaorkesteri joht. George Szell</b></p><p>Jotkut levyt ovat klassikkoja, syystä. En ole vertaillut mitenkään kattavasti tämän historian riipaisevimman rakkaudentunnustuksen levytyksiä - Strauss sävelsi sen kiitokseksi elämänmittaisesta rakkaudesta vaimolleen Paulinelle - mutta tämä on täydellinen. Siinä on kamarimusiikillista herkkää toisensa kuuntelua, äärimmilleen hallittu dynamiikka ja väritys, josta Debussy voi nähdä vain unia. Tätä on täysin mahdotonta kuunnella kyyneltymättä.</p><p><b>Johannes Brahms: Serenadi no 1. Hans Rosbaud</b></p><p>On hyvin vaikea määritellä, mikä tekee Hans Rosbaudin taiteesta yleensä niin vakuuttavaa. Brahmsin Serenadin Rosbaud piirtää täysipainoiseksi musiikiksi, sinfonioiden veroiseksi, ja tavallisesti hyvin vakava Rosbaud löytää kerrankin musiikista hymyä (samoin kuin Haydnistakin). </p><p><b>Jean Sibelius: Sinfonia no 4. Hans Rosbaud</b></p><p>Minuun ovat aiemminkin vedonneet vallitsevasta traditiosta poikkeavat vaihtoehtonäkemykset Sibeliuksen neljännestä. Aiempi suosikkini oli Ernest Ansermet, joka teki tästä kosiskelemattomasta, miltei raa`sta teoksesta ranskalaistyylisesti koloristisen; Rosbaudkin suorastaan pakottaa kuuntelemaan, etenkin kolmatta Il tempo largo -osaa. Rosbaud tekee sen erittäin hitaasti. Muuten tämän poikkeuksellisen ja upean esityksen sanalliseen analysointiin ei alkeellinen amatöörimusikologinen osaamiseni anna eväitä.</p><p><b>Antonin Dvorak: Sinfonia no 6. Clevelandin orkesteri, joht. Christoph von Dohnanyi</b></p><p>Dohnanyi on levyttänyt Dvorakin sinfonioista vain neljä viimeistä, ja kuudes sinfonia on kolmen viimeisen sinfonian veroinen mestariteos. Dohnanyi toteuttaa alleviivaamatta ilman silmiinpistävän omintakeisia painotuksia teoksen pilkulleen; loistava äänitys nostaa esiin jopa yleensä jonkin verran pimentoon jäävät lyömäsoittimet, ja Dvorakin usein korkeintaan keskinkertaiseksi sanottu orkestraatio kuulostaa kerrankin hyvin osuvalta puupuhaltimineen. "Vain musiikkia", mutta soitto ja äänitys ovat 11/10. </p><p><b>Christoph Willibald Gluck: Orfeus ja Euridice. Lamoureux-orkesteri ja Ensemble Vocale Roger Blanchard. Leopold Simoneau, Suzanne Danco, Pierrette Alarie; johtaa Hans Rosbaud</b></p><p>Tämä levytys panee miettimään autenttisuuden käsitettä ja stereoäänityksen tuomaa lisäarvoa. Tämä 1957 tehty monolevytys ei ainakaan minua pane kaipaamaan stereoäänitystä, sillä siitä kuuluu aivan riittävästi; ponnekas orkesterisoitto ja persoonalliset, loistavat solistit. Tässä ollaan musiikin ytimessä, ja aivan erityisesti olen Simoneau-fani; hän laulaa myös Mitropouloksen kenties ylittämättömässä Berliozin Requiemien livetaltioinnissa. Ja Rosbaud. Hän lienee historian monipuolisimpia muusikoita, joka oli Gluckissa aivan yhtä vakuuttava kuin Mahlerissa tai ranskalaisessa orkesterimusiikissa. Tässä on nerouden kosketus.</p><p><b>Johannes Brahms: Intermezzo op. 117 no 3. Helene Grimaud</b></p><p>Enemmän kuin mitään muuta olen vuoden 2023 aikana kuunnellut Brahmsin pianomusiikista, ja siitä eniten opusta 117. Muistan kun 90-luvun kansikuvapianisti Helene Grimaudilta ilmestyi levyllinen Brahmsin myöhäistä pianomusiikkia, ja luin Gramophone-lehdestä Töölön kirjastossa, että Grimaudin levy jo tuoreeltaan rankattiin parhaaksi Brahmsin soolopianomusiikkia sisältäväksi levyksi. On helppo ymmärtää, miksi, kun nyt kuulen sen melkein 30 vuotta myöhemmin. Grimaudin soitto on poikkeuksellisen mielenkiintoista sen lisäksi, että hän toteuttaa musiikin tunnelmallisuuden maksimiinsa. Grimaud vaihtelee säestäviä ja pää-ääniä siten, että hänen ratkaisuihinsa kiinnittää huomiota musiikin lisäksi, huomaa, millaisia ratkaisuita Grimaud on tehnyt nostaessaan säestysääniä esille. </p><p><b>Johannes Brahms: 10 intermezzoa, 4 balladia (op. 10), 2 rapsodiaa (op. 79), soittaa Glenn Gould</b></p><p>Irtonaisen polyfonian mestari Glenn Gould on jäänyt jälkipolville etupäässä Bach-tulkkina. Moni muusikko saavutti mielenkiintoisimpia tuloksia oman mukavuusalueensa tai ydinohjelmistonsa ulkopuolella; tästä Karajanin Honegger-levyn lisäksi erinomainen esimerkki on Gould Brahmsin parissa. Romanttiseksi Gouldin tyyliä ei voi sanoa tai hämyiseksi Radu Lupun tyyliin; omalla tavallaan Gouldin soiton luoma vaikutelma on kuitenkin aivan siinä tunnelmallisen keskittynyt kuin Lupullakin. Gould ei ole sonorinen taiteilija, mutta harmonioita hän nostaa todella kiinnostavasti esille. </p><p><b>Vuoden 2023 tärkeimmät muusikot:</b></p><p>Hans Rosbaud, Rafael Kubelik, Radu Lupu, Andrew Davis, Erich Kleiber, Carl Schuricht, George Szell, Rudolf Firkusny, Otto Klemperer, Helene Grimaud</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju6sCJJqVkTWMjl8BnWNfJUtngIvJSN8lIkTxHhlkX1hLbMf-FgsjOjPQ6d6mM1AxP13zSdx8Os_a-s9VRjcy2xicUF74wMTX_EaRiKEXv2vlbBzZWCeCCW8hjAEJuFqE8_73bMsjlFDJOPKs8gYtv5rd-9z5PX3qSvOcRGxKtywLJbdltBRnpD11AeKw/s599/R.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="599" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju6sCJJqVkTWMjl8BnWNfJUtngIvJSN8lIkTxHhlkX1hLbMf-FgsjOjPQ6d6mM1AxP13zSdx8Os_a-s9VRjcy2xicUF74wMTX_EaRiKEXv2vlbBzZWCeCCW8hjAEJuFqE8_73bMsjlFDJOPKs8gYtv5rd-9z5PX3qSvOcRGxKtywLJbdltBRnpD11AeKw/s320/R.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-51490652994654462452023-12-19T12:32:00.000+02:002023-12-19T12:32:44.483+02:00Ilmastonmuutos kesällä<p>Kesä pitenee molemmista päistään. Kaikkein tuntuvimmin tämä näkyy syyskuun lämpenemisenä. Kun vuosien 1970-1999 välillä Kaisaniemessä syyskuun keskilämpötila on ollut 10,9 astetta, vuoden 2000 jälkeen keskilämpötila on ollut 12,6 astetta. Vantaalla samat lukemat ovat 9,9 ja 11,8 astetta. Syyskuu onkin termisesti eteläisimmässä Suomessa kesäkuukausi. Kuumimman kesäkuukauden, eli heinäkuun keskilämpötila sen sijaan on noussut siten, että kun se oli 1970-1999 17,2 astetta, vuoden 2000 jälkeen se on ollut 17,9 astetta. Sen sijaan hellepäivien määrällä, eli päivien, jolloin vuorokauden keskilämpötila on enemmän kuin +25,1 astetta muutos on vielä kouriintuntuvampi. </p><p>Kun Kaisaniemessä hellepäiviä oli vuosina 1970-1999 keskimäärin 6 hellepäivää kesässä, niin vuoden 2000 jälkeen hellepäiviä on ollut keskimäärin 10,8. Vuosikymmenittäin tarkasteltuna nousutrendi on lineaarinen ja kiihtyvä: 1970-luvulla hellepäiviä oli yhteensä 55, 1980-luvulla 58, 1990-luvulla 68, 2000-luvulla 79 mutta 2010-luvulla jo 116. Ja suuntaus jatkuu; vuosina 2020-2023 hellepäiviä on ehtinyt olemaan yhteensä jo 65, eli tasaisen vauhdin taulukolla päästäisiin yli 160. Hellepäiviä on ollut eniten kesällä 2021; seuraavaksi tulevat kesät 2018, 2010, 2014 ja 1988. Viidestä kesästä, jolloin on ollut eniten hellepäiviä, neljä on sattunut vuoteen 2010 tai senjälkeiseen aikaan.</p><p>Hellepäivät ovat lisääntyneet 20 kilometriä mantereisemmalla Vantaalla yhtä lailla lineaarisesti mutta kiihtyvään tahtiin. Jo 1970-luvulla Vantaalla mitattiin 119 hellepäivää, kolme enemmän kuin Kaisaniemessä 2010-luvulla. Vantaalla on kesäisin keskimäärin päivän ylin lämpötila parisen astetta lämpimämpi, joten tämä selittyy sillä. 1980-luvulla hellepäiviä oli 134, 1990-luvulla 152, 2000-luvulla 161 mutta 2010-luvulla jo 213, joten kuumeneminen on kiihtynyt. Vuosiin 2020-2023 on ehtinyt Vantaalla mahtumaan jo 107 hellepäivää, joten kuumeneminen jatkuu. Eniten hellepäiviä oli kesällä 2010; seuraavaksi tulevat kesät 2014, 1997, 2021 ja 1988. Vantaalla kolme eniten hellepäiviä sisältäneistä viidestä kesästä on sattunut vuoden 2010 jälkeen.</p><p>Kolmas kesien lämpenemisen indikaattori on kesien maksimilämpötilojen kehitys. Kaisaniemessä tämä keskiarvo oli välillä 1970-1999 27,1 astetta, mutta vuoden 2000 jälkeen 28,3 astetta. Vantaalla vastaavat lukemat ovat 28,7 astetta ja 30,0 astetta. </p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-83056181805348026662023-12-19T08:28:00.003+02:002023-12-19T12:31:12.161+02:00Ilmastonmuutos talvella<p>Viime keväänä latasin ilmastoaineistot Kaisaniemestä ja Helsinki-Vantaalta vuoden 1970 alusta nykypäivään. Kirjoitin silloin, että kaksi kaikkein kouriintuntuvinta indikaattoria ilmastonmuutokselle ovat talvien lämpeneminen ja hellepäivien määrän lisääntyminen. Käsitellään nyt ensin talvet.</p><p>1980-lukua on sanottu minijääkaudeksi, sillä siihen mahtui kaksi poikkeuksellisen kylmää talvea; 1986-1987, jolloin ympäri maata mitattiin ennätyspakkasia, mutta kaksi talvea aiemmin, 1984-1985 keskilämpötila oli vielä tätäkin kylmempi. Kymmenen vuoden seurantajaksossa kaksi kylmää talvea jo tuntuu. Talvien lämpeneminen alkoi sitten toden teolla näiden pakkastalvien jälkeen, kunnolla 1990-luvulta alkaen.</p><p>Toinen minijääkausi sattui 2010-luvulle. 2009-2010, 2010-2011 ja 2011-2012 nähtiin kolme kylmää talvea peräkkäin. Nämä eivät siltikään muuta suurta kuvaa, jonka näkee kymmenen vuoden seurantajaksoa selvemmin 30 vuoden seuranta-aikana, mitä käytetään myös virallisissa ilmastotilastoissa. </p><p>Jos näiksi 30 vuoden seurantajaksoiksi otetaan 1970-1999 ja 2000 alkaen, niin tammikuissa muutos näkyy siten, että ensimmäisenä 30 vuoden jaksona tammikuiden keskilämpötila oli -4,4, kun taas vuosina 2000-2023 se oli -3,4. Helmikuiden kohdalla keskilämpötila on noussut -5,2 asteesta vieläkin enemmän -3,3 asteeseen. Joulukuiden keskilämpötila ensimmäisenä 30-vuotisjaksona oli -2,2 astetta, mutta vuoden 2000 jälkeen -0,5. Talvikuukausien keskilämpötila on siis noussut keskimäärin yli puolellatoista asteella. Joulukuu on etelärannikolla poistumassa virallisen termisten talvikuukausien joukosta. Saa nähdä, miten kauan lapsille vielä opetetaan esikouluissa, että talvikuukausia on kolme. </p><p>Toinen talvien lämpenemisen indikaattori on vuotuisen pakkasmaksimin nouseminen. On viitteitä, että tämä keskiarvo on nousussa; kun se vuosina 1970-1999 oli -22,2 astetta ja vielä 2000-2019 välillä keskimäärin -20,5 astetta, vuodesta 2020 alkaen se on vain -15,1 astetta. Uusi "pohja" tässä luvussa saavutettiin talvella 2019-2020, jolloin koko talven kylmin mittaus Kaisaniemessä oli -8,2 astetta! Todellinen englantilainen talvi.</p><p>Tarkastelemalla hieman mantereisempaa ilmastoa 20 kilometrin päästä Helsinki-Vantaalta tulos on samansuuntainen. Jos näiksi 30 vuoden seurantajaksoiksi otetaan 1970-1999 ja 2000 alkaen, niin tammikuissa muutos näkyy siten, että ensimmäisenä 30 vuoden jaksona tammikuiden keskilämpötila oli -5,5, kun taas vuosina 2000-2023 se oli -4,3. Helmikuiden kohdalla keskilämpötila on noussut -6,2 asteesta vieläkin enemmän -4,3 asteeseen. Joulukuiden keskilämpötila ensimmäisenä 30-vuotisjaksona oli -3,4 astetta, mutta vuoden 2000 jälkeen -1,6. Talvikuukausien keskilämpötila on siis noussut keskimäärin yli puolellatoista asteella. </p><p>Tarkasteltaessa talvien minimilämpötiloja Vantaalla ovat jossain vaiheessa talvea mittarilukemat tippuneet -30 tai jopa sen alle tarkastelujaksona 7 talvena, viimeisen kerran talvella 2002-2003, ja kuusi näistä alle -30 asteen mittauksista on tapahtunut ennen vuosituhannen vaihdetta. </p><p>Seuraavassa osassa tarkastelen, mitä on tapahtunut kesillemme. </p><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-87428636999233318952023-12-17T15:01:00.003+02:002023-12-17T15:03:51.508+02:00Länsimaisen ihmisen rappio pienoiskoossa<p>Vaikka pääkallokelissä ulkoilu, jopa roskien vieminen tapahtuu oman henkensä uhalla, niin pystyssä pysymiseen tarvitaan pitävien kenkien lisäksi hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa. Varsinkin lähiöostarille, jolla puoli kaupunkia suorittaa ostoksensa, tullaan ymmärrettävästikin usein autolla; Kevätkumpuun on vaikka jostain Sondbystä tai Kråköstä 20-30 kilometriä, ja tämä on monille lähikauppamatka. </p><p>Lähikauppamatka tämä on myös monille paljon lähempää tuleville. Valitettavan monien paljon minua nuorempienkin ihmisten liikkumisesta ja habituksesta näkyy, että matka parkkipaikalle ja sieltä kauppaan on heille ainut päivittäinen liikuntasuoritus. Ja kun se on ainoa, siitä tulee myös maksimi. Kun ei ikinä käytä Luojan suomia lihaksiaan ja aistejaan, ne rapistuvat, ja vanhuus tulee arvaamatta. Ja sitten tulee ennenaikainen osteoporoosi ja ihminen hajoaa kuin kuiva känsätuhkelo ensimmäisestä kosketuksesta, suunnilleen puhaltamalla. </p><p>Kevätkummun ostarin lähimmät talot ovat toisella puolella Sammontietä. Esimerkiksi tässä kuvassa näkyvät vihreät talot ovat ostarin ulko-ovelta alle sadan metrin päässä. Jos asukas tulee sieltä autolla kauppaan, hänen pitää ensin kävellä omalta ulko-oveltaan parkkipaikan halki omalle autolleen. En osaa autoilijoiden liikennesääntöjä kovin hyvin, koska en ole niitä tarvinnut, mutta luullakseni seuraavaksi esimerkkiautoilijani ajaa seuraavaan risteykseen. Siinä hänen on tehtävä u-käännös päästäkseen ostarin parkkipaikalle. Ostarin parkkipaikalta hän kävelee kauppakeskukseen sisälle. Korkeintaan sadan metrin matka saattoi ehkä lyhentyä muutamalla kymmenellä metrillä. Sadan metrin matka muuttui arviolta seuraaviksi osasuoritteiksi: 30 metriä kävelyä + 200 metriä autoilua + 30 metriä kävelyä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEeB8wHgkXXZzuBj4sDoX5Nyp5ewavXmR4weL2ogMGeLNmuoQ4-58L530XNto58c0NIAIByF7MxWWIpNkNsMsJRep7lB-rdWclk_bKhY-q_TNMKmrDxMwtQW8w7WFJs_ohvSSoNPqhf3WDrSgKy4LRhwPiQxRruFyUq0G2bo8IpDoBeshG1adgjb0HoX8/s4032/image_50426625.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEeB8wHgkXXZzuBj4sDoX5Nyp5ewavXmR4weL2ogMGeLNmuoQ4-58L530XNto58c0NIAIByF7MxWWIpNkNsMsJRep7lB-rdWclk_bKhY-q_TNMKmrDxMwtQW8w7WFJs_ohvSSoNPqhf3WDrSgKy4LRhwPiQxRruFyUq0G2bo8IpDoBeshG1adgjb0HoX8/s320/image_50426625.JPG" width="320" /></a></div><p>Ei liene tarpeen kuvailla, mitä mieltä olen tuollaisesta. Ne mainitsemani vihreät talot kajastavat tuossa puiden takana, ja kuva on otettu ostarin ulko-ovelta. </p><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-46674269476034415372023-12-15T12:57:00.005+02:002023-12-15T13:00:37.162+02:00Varokaa hiipivää subtropiikkia<p>Kun ikkunasta katsoo, kaikki näyttää valkoiselta. Tämä aiheuttaa näköharhan ja harhauttaa monet luulemaan, että ilmastonmuutos olisi peruttu. Tosin ilmastonmuutos merkitsee myös sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä, kuten kesäisten helle- ja kuivuusjaksojen ja sadekausien, ja näillä leveysasteilla sateet toistaiseksi tulevat niin sanottuina talvikuukausina vielä voittopuolisesti lumena. Näin ei tule kauaa olemaan, vaikka tulee esimerkiksi Istanbulissakin joka talvi lumikaaos. </p><p>Pohjoismaissa ilmasto lämpenee keskimäärin tuplasti niin nopeasti kuin muualla Euroopassa, ainakin niin kauan kuin Golf-virta vielä toimii. Ja omana elinaikanani esimerkiksi talvikuukausien keskilämpötila Suomen etelärannikolla on noussut yli 2 asteella. Se tarkoittaa talven lyhentymistä molemmista päistään useilla viikoilla. Siis keskimäärin. Jos ei ole täysin heikkopäinen, muistaa pari talvetontakin talvea ihan lähivuosilta: talvia, jolloin keskilämpötila ei laskenut niin pitkäksi aikaa alle nollan, että terminen talvi on loppunut ennen kuin se on alkanutkaan. Hellepäivien määrä on myös samana elinaikanani moninkertaistunut; varhaislapsuudessani hellepäiviä oli keskimäärin kourallinen, ihan vain muutama vuodessa kun nyt 3-4 viikon hellejaksoista on tullut miltei jokakesäisiä, samoin siitä, että käytännöllisesti katsoen jokaisena kesänä lämpötila ylittää 30. Paitsi oliko se nyt kesä 2017 vai 2018, kun mittari nousi "parhaimmillaan" sinne 24-25 asteeseen.</p><p>Olen harrastanut paikallissään havainnointia ja tilastointia mutta myöskin vähän laajemmin kuin mitä ikkunasta ja lämpömittarista näkyy eli ilmastoasioita vuodesta 1978, siis ekaluokkalaisesta. Piirtelin omia maapallon sääkarttoja jo reilusti yli 40 vuotta sitten, jotten uskoakseni minulla on perspektiiviä siihen, mitä ilmastolle on tapahtunut. 70-luvun lopulla olisi tuntunut apokalyptiseltä se, että Kanadassa lämpötila voi nousta lähes 50 asteeseen ja helle polttaa kokonaisen kaupungin, tai se, että nyt subtrooppinen ilmastovyöhyke on Euroopassa noussut jo 48-50 leveysasteen tuntumaan, omana elinaikanani hiipinyt siis Etelä-Euroopasta keskelle maanosaamme. Budapest ja Bratislava ovat jo jääneet subtrooppisen vyöhykkeen reunan alle, samoin Saksan Heidelberg, jossa sattuu olemaan subtrooppinen mikroilmasto. </p><p>Mikroilmasto tarkoittaa siis lähialueen ilmastosta poikkeavaa ilmastoa. Sellainen on esimerkiksi niinkin pienellä alueella kuin lenkkimaastojen varrella, Porvoon Humlan takalenkillä, jossa on muutama niin varjoisa notko, että niissä pysyvät viimeiset lumet usein jonnekin toukokuun puolivälin tietämille. </p><p>Seuraavaksi "kaatuu" Wien ympäristöään kuumempana subtrooppiselle vyöhykkeelle. Kaupungeissa on helposti 2-3 astettakin ympäristöään kuumempaa, joten se siitä lisää kaupunkia -ajattelun ilmastoviisaudesta. </p><p>Ilmaston luokittelemiseksi subtrooppiseksi on typistäen kolme kriteeriä. Ensinnäkin: vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötilan tulisi olla plussan puolella. Toiseksi: vähintään kahdeksan kuukauden keskilämpötilan tulisi olla enemmän kuin +10. Ja kolmanneksi: kesän lämpimimmän kuukauden keskilämpötilan pitäisi olla vähintään +22. Jos täyttää kaikki nämä kriteerit, silloin luokitellaan Köppenin ilmastoluokituksessa luokkaan Cfa, eli kostea subtrooppinen ilmasto. </p><p>Lumettoman meri-ilmaston ja subtrooppisen raja on häilyvä; jopa Iso-Britannian Cornwall täyttää kaksi näistä kriteereistä ja sitä pidetään rajatapauksena; tosin kesät siellä eivät ole keskimäärin sen lämpimämpiä kuin meilläkään. Köppenin luokittelussa Cornwall kuuluisi ilmastovyöhykkeeseen Cfb, eli lauhkean merellinen, vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötilan jäädessä alle 22 asteen. Vuoden keskilämpötilan raja kulkee siinä +12-13 kieppeillä; suunnilleen sen yläpuolella ilmasto luokitellaan subtrooppiseksi. Lontoo luultavasti tulee yltämään kaikilla kriteereillä subtrooppiseen ilmastovyöhykkeeseen lähimmän 20-30 vuoden sisällä, samoin Frankfurt. </p><p>Lämpenevän ilmaston myötä tulevat myös sakaali, jossain vaiheessa ehkä pesukarhu, visentti ja rukoilijasirkka. Sakaaleista ja rukoilijasirkoista tulee mieleen lapsuuden Afrikka-dokumentit, ja ne tuntuvat todella tieteisfiktiolta. Mutta kyllä: sakaaleista on jo havaintoja, ja visenttejä on aika lähellä Pietarin alueella. Tosin ne eivät ole varsinaisia lämpenemisen sanansaattajia, vaan ovat tottuneet elämään aika kylmissäkin olosuhteissa.</p><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-72642828447519288482023-12-01T15:59:00.005+02:002023-12-01T16:31:52.636+02:00Laajentavatko kaupunkibulevardit tosiaankin kantakaupunkia?<p> Kirjoitin äskeisessä Kaupunkiluontoliikkeen kannanotossa toivovani, että Mäkelänkadun "kaupunkibulevardia" toteutettaessa liikenneväylien vaatima tila ei lisääntyisi. En väitä, että nykyinen Tuusulantie olisi mitenkään mallikasta ympäristöä, siis liikenteessä olijoille, mutta kaupunkibulevardit on "myyty" valheellisin perustein välineiksi laajentaa kantakaupunkia tai ainakin kantakaupunkimaista yhdyskuntarakennetta Vironniemeltä loitommas. </p><p>Osoittautui, että suunnitellun Tuusulanväylälle jatkettavan Mäkelänkadun liikenneväylästöjen yhteisleveys tulee olemaan 57,5 metriä. Sitten karttaharjoituksien pariin. Google Earthistä mitattuna Tuusulanväylän leveys sen alkupäästä on noin 43,5 metriä. Yhtenäiskoulun kohdalta Tuusulanväylän alittavan alikulun kohdalta se on vain 30,5 metriä. Käpylän aseman eteläpuoleiselta, Kullervonkadulle jatkuvan alikulun kohdalta se on noin 38 metriä. Väylästöjen vaatima tila kasvaa siis pahimmillaan jopa 27 metriä, eli melkein kaksinkertaistuu. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqiCPPCLcDSwTdJdS0nhFjBqxG6Y9aE9XsCgCHhgCZ4XSf1QdZus9WBfB7ZvJxr37XRU3uCdIn7xPNE07YpQHWNJemZ7tRvOhyphenhyphenbwz7KK4zy8lPn-DEoGt6Bh5iFmw4X1U_ciTlhSbizVMUsS2pNcTFmqSKKM-S_5CiVMaxwit8oYuAkAOOVOdAa8wfVyCJ/s1179/405548698_722257843156378_4824281861919590798_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="952" data-original-width="1179" height="419" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqiCPPCLcDSwTdJdS0nhFjBqxG6Y9aE9XsCgCHhgCZ4XSf1QdZus9WBfB7ZvJxr37XRU3uCdIn7xPNE07YpQHWNJemZ7tRvOhyphenhyphenbwz7KK4zy8lPn-DEoGt6Bh5iFmw4X1U_ciTlhSbizVMUsS2pNcTFmqSKKM-S_5CiVMaxwit8oYuAkAOOVOdAa8wfVyCJ/w438-h419/405548698_722257843156378_4824281861919590798_n.jpg" width="438" /></a></div><br /><p>Liikenneväylien viemästä kaupunkitilasta ovat jotkut olleet huolissaan. Se tila on pois asunnoilta ja viheralueilta. Ovatkohan nämä samat tahot huolissaan siitä, että kaupunki"bulevardien" myötä liikenteen viemä tila vain kasvaa? </p><p>Jos 57,5 metriä leveä liikenneväylä jakamassa talorivejä kahtia on jonkun käsitys kantakaupunkimaisesta ympäristöstä, minä olen merisiilin eno. Ja kuten Raide-Jokerin kohdalla on nähty, näiden uusien uljaiden kiitäjien matkavauhtia ei saa hidastaa, jotta ne voisi nähdä kilpailukykyisinä, niin en pysty edes kuvittelemaan, miten kauan tulee hitaalta mummolta rollaattorin kanssa sohjossa tai äidiltä kaksosrattaiden kanssa kestämään tuon valtasuonen ylittäminen. </p><p>Moottoriteillä ei ole sijaa kantakaupungissa, sanotaan. Ja niiden reunustat on julistettu lainsuojattomiksi, eikä niiden suojelulle pitäisi olla sijaa, sanotaan. On näkökulmakysymys, kumpaa pitää pahempana: 30-40 -metristä moottoritieksi nimettyä väylää, joka on metsien reunustama vai melkein 60 metriä leveää väylää, tuulinen ränni, jota ei saa kutsua moottoritieksi, koska se koostuu itse asiassa useasta väylästä: neljästä autokaistasta, kahdesta bussikaistasta, kaksista ratikkakiskoista, kahdesta fillaribaanasta ja kahdesta jalkakäytävästä. Ja yhden moottoritien - joiden rakastajaa minusta ei saa mitenkään, pois Moottoritie on kuuma -romantiikka minusta - tilalla kulkeekin oikeastaan kaksitoista liikenneväylää. </p><p>Havainnekuvissa tällaisen voi ehkä saada näyttämään siedettävältä. Mutta urbanisteiksi itseään kutsuvat Lisää kaupunkia -hurmahenget: toivoisin kuulevani tämän hirviön valmistuttua käsityksenne siitä, että menikö ihan niinkuin piti omasta mielestä? Saatiinko kilpailukykyistä, vetovoimaista, kantakaupunkimaista ympäristöä? Tuliko uutta Töölöä, Kalliota saati Käpylää?</p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-84510671075209366902023-11-29T12:59:00.000+02:002023-11-29T12:59:04.759+02:00Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin<p><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän
bulevardikaupunkiin</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi
olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä
vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset
poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin
edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai
jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme
myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi
kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille
(ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme
myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu
lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta </span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">hyödyllistä.</span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZC2XIdNanWGZQ_uyK0aSCUHi72vRuNfttdLHK1lZQb9xsNrytGXNkVTahjdJwEZzyxayVJpeafgtVbgq3kJVeW9yruTJAUIN_X2a0xKjXXswqM7A1ZHnfA9MaWRA1j3zp7Q8ZWq9Hx3EtO1XnbmQlII060BxRWm1fYJ9pL_p2cb6AHV7foOP5CieCEtU/s2003/405453168_937613197790531_7561446048566988438_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2003" data-original-width="1179" height="618" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZC2XIdNanWGZQ_uyK0aSCUHi72vRuNfttdLHK1lZQb9xsNrytGXNkVTahjdJwEZzyxayVJpeafgtVbgq3kJVeW9yruTJAUIN_X2a0xKjXXswqM7A1ZHnfA9MaWRA1j3zp7Q8ZWq9Hx3EtO1XnbmQlII060BxRWm1fYJ9pL_p2cb6AHV7foOP5CieCEtU/w363-h618/405453168_937613197790531_7561446048566988438_n.jpg" width="363" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Louhenpuisto on kaupungin omissa
kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa
metsää on syystä tai toisesta jätetty em. kartoituksien ulkopuolelle. Suurin
osa tästä arvokkaimmasta C5-luokan metsästä sijaitsee Louhenpuiston
pohjoisosissa, joille juuri on osoitettu rakentamista, mm. päiväkoti, jonka
kaavoituksessa tulee varmistaa, ettei se tule ydinalueelle. Lisäksi juuri Louhenpuiston
pohjoisosissa on liito-oravan ydinalue, joka uhkaa jäädä eristyksiin ja sen
yhteydet etenkin idemmäs esimerkiksi radanvarren metsiin ja Taivaskalliolle
ovat vaarassa katketa. Kaavoituksessa tuleekin varmistaa, että Louhenpuiston
liito-oravan ydinaluetta ei paitsi tuhota, myöskään sen kytkeytyneisyyttä
vaaranneta. Louhenpuistossa on myös vaarana monimuotoisuuden kärsiminen metsän
kaventuessa ja pirstoutuessa; jo radanvarren baana kavensi Louhenpuistoa
merkittävästi, ja alle 100 metrin levyiseksi kaventuvana metsän monimuotoisuus
vaarantuisi reunavaikutuksien ulottuessa koko metsään (tästä on esimerkiksi dosentti
Kati Vierikon tutkimusryhmän tutkimuksia).<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuC5g5uKO27joPu45AkKSO7O5AUTyTKdfuMCPOQd3dK9WNpRNSRR7PppnGSZQRisNbwKetNHeWFaUMD0hs-UfNGTyrGRc5t12VWm7eUViDvOv6Sv8j3_HRQ-d3fUck66lMQMA27jlojb2cH7Z1Kj3-x0l2Gxd-ilRbnM15qEQAhyuvQpq3F-rwOUcSPfY/s1693/401019697_352517150796267_5161854910787487356_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1693" data-original-width="1179" height="507" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuC5g5uKO27joPu45AkKSO7O5AUTyTKdfuMCPOQd3dK9WNpRNSRR7PppnGSZQRisNbwKetNHeWFaUMD0hs-UfNGTyrGRc5t12VWm7eUViDvOv6Sv8j3_HRQ-d3fUck66lMQMA27jlojb2cH7Z1Kj3-x0l2Gxd-ilRbnM15qEQAhyuvQpq3F-rwOUcSPfY/w353-h507/401019697_352517150796267_5161854910787487356_n.jpg" width="353" /></a></div><p class="MsoNormal"><br /></p><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Louhenpuistosta on mitä ilmeisimmin
olemassa myös toimiva latvayhteys liito-oravalle länteen Keskuspuistoon
Metsälän toimitila-alueiden lävitse. Myös sen käyttökelpoisuus tulee varmistaa,
sillä kysymyksessä on samalla itä-länsisuuntainen viheryhteys, jollaiset ovat
muutenkin Helsingissä uhattuina. Toinen samantyyppinen mutta vielä toimivampi
itä-länsisuuntainen viheryhteys sijaitsee pohjoisemmassa Kustaankartanon
kohdalla, josta viheryhteys jatkuu Metsälän ja Maunulan välistä Maunulanpuistoa
pitkin Keskuspuistoon; kolmas poikittainen viheryhteys on Patolanmetsästä
Maunulan ja Pakilan väliseen metsään, niinsanottuun Suursuonpuistoon.
Liito-oravalle on osoitettu kaupungin omassa kartoituksessa todennäköisin
yhteys Kustaankartanon metsästä Patolanmetsään Käskynhaltijantien ylitse; myös
tämän yhteyden jatkuminen tulee turvata. Kustaankartanon metsien säilyminen on
tärkeää myös Kustaankartanon asukkaille, jotka eivät kykene liikkumaan lähiluonnon
perässä kauas.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgILHsOwPtUOze6miuh6TEMYDm1Bx_OqaOZrTmYQ36Z5HU4oE8Epnr8I-X-U_F0VVmIoBW8MDPBtuKsMW1l6sCyXIGcuL6ySBcvzS3P9QGL1r1hhGKZ6yHrJ4fGinThRoqLMZ3eGFp74ZMm9b2IShELDDY6j2PnPf8ZuFEkSPNqt8Q-HJ4VhOy_KTYmSbI/s2106/400963616_999632504438480_1463183648391964413_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2106" data-original-width="1179" height="672" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgILHsOwPtUOze6miuh6TEMYDm1Bx_OqaOZrTmYQ36Z5HU4oE8Epnr8I-X-U_F0VVmIoBW8MDPBtuKsMW1l6sCyXIGcuL6ySBcvzS3P9QGL1r1hhGKZ6yHrJ4fGinThRoqLMZ3eGFp74ZMm9b2IShELDDY6j2PnPf8ZuFEkSPNqt8Q-HJ4VhOy_KTYmSbI/w376-h672/400963616_999632504438480_1463183648391964413_n.jpg" width="376" /></a></div><br /> <o:p></o:p><p></p><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;"></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;"></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI;">Positiiviselta suunnitelmassa
näyttävät ”kehitettävät” liito-oravayhteydet; tosin on epäselvää, mitä tämä kehittäminen
on, sillä mahdollisesti istutettavien uusien puiden kasvaminen liito-oraville
käyttökelpoisiksi kestää vähintään 30-40 vuotta, ja kokemuksia keinotekoisten
hyppytolppien käyttökelpoisuudesta ei ole; Espoossa Matinkylässä hyppytolppia
on pilotoitu, eikä niiden kelpaavuudesta liito-oraville ole edelleenkään viitteitä
(<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009070744.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009070744.html</a>).<o:p></o:p></span></p><br /><p></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-30943132109872709152023-11-08T10:27:00.002+02:002023-11-08T10:27:28.510+02:00Eugeniikkaa nyky-Suomessa<p>Ida Erämaa kirjoitti Iltalehdessä 26.9. Suomessa edelleen vallitsevasta eugeniikasta eli rodunjalostuksesta. Tarkemmin sanoen, Erämaa kirjoitti siitä, että autisminkirjon tai keskittymishäiriödiagnoosin saaneet eivät saa luovuttaa sukusolujaan.</p><p>Autismi ei ole sairaus vaan neuropsykiatrisesti tarkasteltuna enemmistöstä poikkeava tapa toimia ja hahmottaa maailmaa. Oikein kanavoituna autismi voi olla paitsi taakka, myös resurssi. Autistit ovat usein erinomaisia keskittymään yhteen asiaan ja saattamaan sen loppuun; lisäksi heillä on erinomainen oikeudentaju ja kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta. </p><p>Joudun tuottamaan järkytyksen niille pahaa-aavistamattomille ja hyväuskoisille, jotka aikanaan hakivat sukusoluja Väestöliitosta 90-luvun loppupuolella. Silloin minulle ei vielä oltu asetettu asperger-diagnoosia, joten on mahdollista, että "sairauteni" on tarttunut niihin noin seitsemään lapseen, jotka ovat saaneet alkunsa sukusolujeni myötävaikutuksella. </p><p>Kuten Erämaa kirjoitti, linjaus, jossa autisteja ja ADHD-diagnosoituja kielletään luovuttamasta sukusolujaan, antaa signaalin, että nämä ihmiset ovat vääränlaisia ja oikeastaan heitä ei olisi pitänyt edes syntyä. </p><p>Me "vääränlaiset ihmiset" olemme yhteiskunnan kognitiivisen esteettömyyden ja oikeudenmukaisen kohtelun eräänlaisia indikaattoripapereita, ja ehkä tässä sukusolujen luovutuskiellossa onkin kyse siitä, että me osoitamme neuropsykiatrisesti norminmukaisille ihmisille kiusallisia asioita heidän luomistaan instituutioista ja toimintatavoista avokonttoreineen ja jatkuvine tempoilevine organisaatiomuutoksineen. Agraariyhteiskunnassa meitä sanottiin kylähulluiksi, mutta meitä sentään siedettiin. </p><p>Neuropsykiatrisesti norminmukaisten ihmisten eli nenttien luomissa instituutioissa, alkaen monista työelämän käytännöistä olisi korjattavaa, ei meissä. Jos meidän kykymme saataisiin nykyistä paremmin yhteiseksi hyväksi, kaikki voittaisivat; moni autisti kärsii masennuksesta ja alisuoriutuu työelämässä. </p><p>Akateeminen autisti</p><p><i>Lähetin tämän kirjoituksen Hesarin mielipidesivuille, jossa sitä ei julkaistu. </i></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-51715601704820268932023-11-06T10:27:00.000+02:002023-11-06T10:27:07.073+02:00Ei säästetä toiminnoista vaan seinistä - mikä mättää uusissa taloissa?<p>Ensimmäiseksi minä ihmettelisin avokeittiömuotia. Avokeittiötalot ovat kokoomuslaisen muodin "ei säästetä toiminnoista vaan seinistä" -muodin mukaisia. Niissä oletetaan, että koko perhe, tai mikä sosiaalinen konstellaatio nyt samojen ulkoseinien sisällä sattuukin asumaan, haluaa tehdä kaiken yhdessä, kuunnella samaa musiikkia, katsoa samaa telkkaria, syödä samaa ateriaa. Mitäs jos isi haluaa kaverinsa kanssa nautiskella sohvalla Brahmsia ja viskiä ja äiti haluaisi toisessa huoneessa katsella Vain eläimiä? Ups, ei ollutkaan sitä toista huonetta. No mennään sitten makuuhuoneeseen lymyilemään. Ai niin, missäs ne Brahmsit olivatkaan. No pahvilaatikossa autotallissa, kun talonrakentaja otti pois seinän keittiön ja olohuoneen välistä, sen seinän, jonne levykokoelman olisi voinut sijoittaa. Siellä samassa autotallissa muuten ovat vaimon dekkarit ja riikkapulkkisetkin. </p><p>Ei ole ihme, että kukaan ei enää lue, kun ei enää muista, että kirjojakin on joskus ollut, kun niitä ei voi enää pitää esillä. Ja kuitenkin siellä täällä ollaan huolissaan siitä, että lapset eivät enää lue, nuoret eivät enää lue. Suomalaiset eivät enää lue. Kyllä minä luen. Teen aina välillä löytöretkiä, omaan kirjahyllyyn. </p><p>Avokeittiöissä ei ole useinkaan kaappeja, siis sellaisia keittiöseiniin kiinnitettyjä. Ei ihme, kun ei ole seiniä. Mitä pahaa seinät ovat kenellekään tehneet? Tai kaapit? Minne astiat laitetaan, vai oliko tarkoitus käyttää kertakäyttöastioita, aikana, jolloin huuhdellaan lämpimällä vedellä jugurttitölkitkin? </p><p>Sitten nuo viisi metriä korkeat huoneet. Talot kuin tehtaita tai kirkkoja, joiden ikkunoiden taakse ei voi vetäytyä kaivamaan rauhassa nenää tai hiippailemaan kalsareissa. Koko elämä näkyvillä. Ja mitä voi ripustaa seinälle viiden metrin korkeuteen, paitsi heijastaa jumalattoman ison kuvan videotykillä? Kauheasti tilaa, jota pitää lämmittää mutta jota ei voi käyttää. Entäs jos se ikkuna menee rikki? Taitaa maksaa saman verran kuin auto. Ehkä siihen ainoalle seinälle voisi tilata viisi metriä korkean hyllystön. Siinä kun kiipeää niin ei tarvihe lähteä erikseen seinäkiipeilykeskukseen. Tai ehkä molemmat ongelmat, seinätilan ja yksityisyyden puutteen voisi korjata päällystämällä ikkunat kirjahyllyillä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtlnpgLwFcghEo6b3B9tMql6F_ZIP8VHeH280cUikWFGnAVc_IfZFqRWHRGhF21Q_7qWcz6bQajCQEVSIfM8OA5bvVgjcX4yolwAECzx2Up6HLmcni3pj4aNNVauRE3Jq4wtqd2wBdahacZvnl2jVEsrUDf-h1AdUbS5kTJduPKGz-Up-_Y5nlegBQMgI/s4032/image_50403329.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtlnpgLwFcghEo6b3B9tMql6F_ZIP8VHeH280cUikWFGnAVc_IfZFqRWHRGhF21Q_7qWcz6bQajCQEVSIfM8OA5bvVgjcX4yolwAECzx2Up6HLmcni3pj4aNNVauRE3Jq4wtqd2wBdahacZvnl2jVEsrUDf-h1AdUbS5kTJduPKGz-Up-_Y5nlegBQMgI/s320/image_50403329.JPG" width="320" /></a></div><p>Sitten palatakseni vielä näihin keittiöihin. Mitä pahaa ovat kaapit tehneet, kun ne on otettu pois seinistä? Minne laitetaan astiat ja keittokirjat? </p><p>Olen kuvannut tässä kuvitukseksi yksityistä omakotitaloa, joka valaisee aika montaa pointtiani. Jos joku kokee sen oman kotirauhansa rikkomiseksi, olisi ajatellut ennen kuin laitattaa tuollaisen ikkunaseinän, että kotirauhasta puhuminen on silkkaa teoriaa.</p><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-54367218580804029322023-11-04T11:15:00.007+02:002023-11-04T11:42:51.916+02:00Lisää luontoa Kaupunkiin -seminaarin antia<p> Helsingin yliopiston Tiedekulma piti perjantaina 3.11. seminaarin otsikolla Lisää luontoa kaupunkiin. Otsikko kuulostaa provokatiiviseltakin reaktiolta Lisää kaupunkia Helsinkiin -ohjelmanjulistukseen ja on siinä mielessä onnistunut. Seminaarissa asiantuntijavieraina kuultiin Sirkku Juholaa, Susa Erärantaa ja Leena Järveä. Kerrankin all female -paneeli, virkistävää! </p><p>Sirkku Juhola toimii kaupunkiympäristöpolitiikan professorina Helsingin yliopistossa. Susa Eräranta taas on Aalto-yliopistossa maankäytön suunnittelun työelämäprofessorina ja Helsingin kaupungilla projektipäällikkönä, joka vastaa päästövähennys- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisesta. Leena Järvi taas on kaupunkimeteorologian professori. Kun kaupungin uutta organisaatiota on minun muutenkin hankala hahmottaa, niin tikulla joutui kyllä kaivamaan sitä, että mitä asiakokonaisuutta projektipäällikkö johtaa; oikeastaan tuntuu siltä, että projektipäälliköt ovat vain titteleitä ilman johdettavia projekteja ja alaisia (tämä ei ole kritiikkiä Susa Erärantaa kohtaan vaan hämäriä titteleitä). </p><p>Oheiset tulkinnat seminaarin annista (ei Annista) ovat omia luentojani, eivät tietenkään vallan viattomia tai puolueettomia, vaan luonnonsäästämissilmälasien lävitse siilattuja. Esimerkiksi kaikki sitaatteihin laitetut tulkinnat ovat omiani, eivät suoria lainauksia alustajien sanomisista. </p><p>Susa Eräranta totesi, että kaupunki (tässä tapauksessa Helsinki, mutta oppi on sovellettavissa minne tahansa) jää usein päästöjen rajoittamisen tasolle. Tällöin hiilinielut ja luontokato jäävät tämän yhden tavoitteen jalkoihin. </p><p>Kaupungin valitessa strategiseksi päätavoitteeksi päästöjen vähentämisen joukko- ja eritoten raideliikenne on valittu siihen oivalliseksi välineeksi. Siitä välineestä on kuitenkin tullut itsetarkoitus; ei kaupungin ideana tulisi olla ainoastaan paikasta toiseen pääseminen, sillä kyllä niissä paikoissa myös asutaan ja on tarkoitus viettää aikaa ja viihtyä, muistutti Sirkku Juhola. Miten niissä paikoissa viihdytään, jos ratikat kyllä vievät mahdollisimman nopeasti (hmm) pois kotoa, mutta pois kotoa pääsemiseksi on ensin pitänyt lanata alas lähimetsää tai ainakin varjostavat ja ilmaa puhdistavat katupuut ja lähimetsään on "tiivistetty" "ilmastoviisasta" uudisasutusta, josta sieltäkin pääsee äkkiä pois vihreällä vaeltajalla? Sirkku Juhola muistuttaa vielä, että vaikka kaupungeissa haluttaisiin olla osa ratkaisua eikä ongelmaa, niin ei katulehmuksia kaatamalla globaaleja ilmasto-ongelmia ratkaista, varsinkin kun katupuut voivat viilentää paikallisilmastoa asteesta jopa neljään asteeseen, mikä vähentää radikaalisti hellekuolemia.</p><p>Leena Järvi jatkaa samaa teemaa toteamalla, että kun on keskitytty yksisilmäisesti päästövähennyksiin, ollaan unohdettu hiilinielut, eikä kaupunki milloinkaan tule yltämään hiilineutraaliustavoitteisiinsa ilman hiilinieluja, joita ei kannata uhrata "ilmastoviisaiden" päästövähennysratkaisuiden nimissä. Hiilinieluja ei tule ainoastaan vaalia vaan lisätä; tämä tapahtuu säästämällä kaikki kaupunkiviheralueet ja sen lisäksi tuottamalla esimerkiksi hulevesiä läpäisevää uutta vihreää pintaa ja muuttamalla nurmikoita niityiksi. Lisäksi kaupunkiluontoa voi lisätä ainakin paikallisesti yhdistelemällä pihoja Vallilan Apinalinnan tyyppisesti. </p><p>Seminaarissa otettiin vielä erikseen esille ajankohtainen Stansvik. Sirkku Juhola totesi, että Stansvik asettuu samaan viheralueiden nakertamisen jatkumoon kuin esimerkiksi Keskuspuisto, jota on nakerrettu jatkuvasti milloin milläkin verukkeella, aina mukamas "viimeisen kerran". Susa Eräranta totesi, että Stansvikin hakkaaminen on ollut mahdollista, koska käytännön toteutukset kentällä, siis rakentaminen ja luonnon"hoito" aina laahaa periaatteellisten linjausten ja yleisten arvojen ja arvostusten perässä. Lisäksi Eräranta piti ongelmana sitä, että käytännön kriteerit näiden arvojen ja periaatteiden mittaamiselle ja seurannalle puuttuvat. Ei siis riitä, että ilmaistaan olevansa huolissaan luontokadosta, vaan se pitäisi vielä implentoida kaikkiin politiikan sektoreihin niitä ohjaamaan, ja tähän tarvitaan selkeät mittarit ja ohjeistukset. </p><p>Eräranta myös muistutti siitä, että vaikka esimerkiksi Stansvikin osittainen uudelleenarviointi merkitsisi sitä, että Stansvikista säästyisi osa (jolloin tuho olisi pienempää kuin jos se tuhottaisiin kokonaan), niin edelleenkin Stansvikin osittainenkin rakentaminen johtaa epäkestävämpään tilanteeseen kuin nykytila, jossa sitä ei olla rakennettu ollenkaan. On siis näköharha väittää, että kun säästetään osa Stansvikista, kyseessä olisi kestävän kehityksen mukainen ratkaisu, aivan samoin kuin väitettäisiin kompensaatioksi sitä, että rauhoitetaan pieni palanen luontoa mutta tuhotaan luonto kaikkialta muualta.</p><p>Seminaari oli erinomainen ja ajatuksia herättävä. Kiitos siitä Tiedekulmalle ja asiantunteville puhujille.</p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-31105255848064544042023-11-03T13:56:00.003+02:002023-11-03T13:56:53.104+02:00Muistutus Savonkadun kaavasta<p>Kaupunkiluontoliike ry kiittää mahdollisuudesta lausua mielipiteensä Savonkadun kaavasta ja haluaa kiinnittää huomiota seuraavaan:</p><div>Savonkadun itäpuoleiset kalliot ovat maisemallisesti arvokkaita ja niillä on myös kalliokedon piirteitä. Alueella on havaintoja uhanalaisen viherpeipon pesimisestä ja silmälläpidettävistä västäräkistä ja kivitaskusta. Savonkadun kalliot ovat virkistysalueina suosittuja, niillä on vahva paikallisidentiteettiä rakentava merkitys ja avoin näköala niiltä etenkin luoteeseen Keski- ja Länsi-Pasilan suuntaan on olennainen osa kyseisten kallioiden virkistyksellistä luonnetta. Tästä syystä yhdistys vastustaa näkyvyyden edes osittaista katkaisemista luoteeseen, sillä tämä näkyvyyden katkaiseminen tekisi tyhjäksi kallioiden virkistyskäytön. </div><div><br /></div><div>Savonkadun ja Viipurinkadun risteysalueelle ja Savonpuistoon rakentamista ei voi myöskään pitää kannatettavana. Alppilan-Vallilan ja Itä-Pasilan alueella on muutenkin Helsingin mittakaavassa hyvin vähän virkistysalueita, ja niukoistakin alueen puistoista on pidettävä kiinni. Vetoamme tässä Alppila-Seuran tavoin huomiota MRL 54 <span face="arial, sans-serif" style="color: #5f6368; font-size: 14px;">§:ään, jossa tähdennetään puistojen ja muiden lähivirkistysalueiden riittävyyttä. </span></div><div><span face="arial, sans-serif" style="color: #5f6368; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span face="arial, sans-serif" style="color: #5f6368; font-size: 14px;">Suunnitelmassa on tarkoitus vähentää kaistoja Savonkadulla, mikä tulee lisäämään ruuhkaisuutta, mikä taas heikentää ilmanlaatua jo nyt varsin kuilumaisella Savonkadulla. Savonkadun varteen suunniteltu rakentaminen lisäisi Savonkadun kuilumaisuutta ja Savonpuiston rakentaminen poistaisi alueelta myös ilmaa puhdistavat elementit. </span></div><div><br /></div><div>Jos Savonkadun kaava-alueelle osoitetaan rakentamista, se tulee keskittää Savonkadun länsipuolelle ja Viipurinkadulla sijaitsevan koulurakennuksen tontille. Näin vältytään heikentämästä Savonpuistoa ja maisemallisesti ja virkistyksellisesti tärkeitä Savonkadun varren kallioita. </div><div><br /></div><div>Vakuudeksi</div><div>Kaupunkiluontoliike ry</div><div>Manki Perukangas</div><div>puheenjohtaja</div>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-71347788115017630902023-10-27T15:59:00.005+03:002023-10-27T16:16:55.517+03:00Pormestarimalli on osoittanut kädettömyytensä<p>Olen suhtautunut alusta alkaen Vihreiden lempilapseen eli pormestarimalliin nihkeästi. Ensi alkuun syynä tähän nihkeyteeni on ollut tittelin pompöösiyden aiheuttama tahaton koomillisuus, kun Tuusulallakin on pormestari, vaikka ainakin minä miellän pormestarin olevan hienommin nimitetty kaupunginjohtaja, sellainen, jolla on Roope Ankan tyylinen silinterihattu päässä. Kas kun ei keisari. Kuitenkin on tälle nihkeydelleni myös asiaperusteita, jotka ovat osoittautuneet turhauttavan ajankohtaisiksi etenkin Helsingin kaavoituspolitiikassa.</p><p>Ennen, apulaiskaupunginjohtajien aikaan Pekka Sauri meni ja pysäytteli hakkuita eri puolilla Helsinkiä, jos metsurien työnjohtajat olivat aloituttaneet niitä omavaltaisesti tai niitä oli aloitettu aavistushakkuina ilman tarvittavia selvityksiä ja lupia. Anni Sinnemäki ei näin tee, koska hän on "vain" apulaispormestari. Minua asiasta ajankohtaisemmin perillä olevat (eli mallin kuin käärmeen pyssyyn ajaneet helsinkiläiset vihreät) ovat osanneet valistaa minua, että vaikka hallintouudistuksen myötä poliittinen valta näillä monsterisuperlautakuntien apulaispormestareiksi nimetyillä puheenjohtajilla näyttäisikin kasvaneen, niin aiemmin apulaiskaupunginjohtajilla ollut poliittinen ohjausvalta on kadonnut olemattomiin. Tosin tämä kasvanut poliittinen valta taitaa olla näennäistä, sillä kyllä poliittisilla johtajilla luulisi olevan proseduraalisen, mustaa valkoisella -tyyppisesti määritellyn toimeenpanovallan lisäksi myös arvovaltaa. On toki henkilökohtainen ominaisuus, missä määrin tätä arvovaltaa uskaltaa käyttää ja tilaa osaa ottaa, mutta kasvaneen poliittisen vallan luulisi merkitsevän lisää arvovaltaa. </p><p>Nyt on hyvin vaikea hahmottaa, missä valta on ja kuka johtaa mitäkin ja mistä positiosta käsin. Kuka - paitsi aktiivikunnallispoliitikko - muistaa nykyisten virastopäälliköiden nimet, köh, anteeksi siis toimialajohtajien? Ja kun valta on piilossa, niin sitä on myös vastuu. Joku tuotakin kirppusirkusta, siis kaupunkiympäristön toimialaa johtaa, ja nyt esimerkiksi on tosi hankala päästä käsiksi siihen, että kuka esimerkiksi on antanut käskyn metsäkoneille Stansvikissa lainvastaisesti, kuka on ohjeistanut panna palttua turvaetäisyyksille ja kuka on ohjeistanut poliisijohtoa toimimaan lainvastaisesti.</p><p>Sen arvovallan apulaispormestarit, ja tarkoitan muitakin kuin Annia, voisivat laittaa peliin, ettei se arvovalta typisty vain nauhojenleikkaamisiksi päiväkotien ja urheiluhallien avajaisissa. Hieno titteli ja valtava poliittinen valta, jonka superlautakuntien johtaminen antaa, velvoittavat. Vaikka virkamiehet ovatkin Suomessa pääosin kunnollisia, nyt on poistunut kokonaan mahdollisuus heidän toimintansa valvontaan, ja ainakin kaavoituspolitiikassa tämä poistuminen on ollut onnetonta. </p><p><br /></p>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2518011099718370508.post-75021349254600968522023-10-26T14:06:00.002+03:002023-10-26T14:06:44.568+03:00Suomi vihaa metsiään<p><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: inherit; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">Äskettäin kuollut ikihonka Aira Samulin on todennut, että omat ajatukset kannattaa täyttää positiivisilla asioilla. Luulen ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa. Toki omaa jaksamista ei edesauta yhtään se, että murehtii toistenkin puolesta, mutta mitään muutostahan ei tapahtuisi eikä mitään yhteisiä asioita tulisi ajettua, jos jokainen ottaisi kirjaimellisesti tämän Samulinin lausuman. Silläkin uhalla, että loukkaan monien toteemia - olihan Samulin todellinen esimerkki siitä, </span><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: inherit; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;"><a style="color: #385898; cursor: pointer; font-family: inherit;" tabindex="-1"></a></span><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: inherit; font-size: 15px; white-space-collapse: preserve;">miten pysytään täydessä terässä loppuun saakka - niin kehtaan olla eri mieltä. Toki oman mielenterveyden kannalta on usein parempi lähteä vaikka nauttimaan metsästä, ylös, ulos ja lenkille, kuten vierastamani Tarva sanoi sen sijaan että homehtuisi kabineteissa vaikka päättämässä niistä metsistä, mutta entäs jos lähtee ylös, ulos ja lenkille, sinne metsään, eikä se enää elvytä, elähdytä, raikasta, rentouta ja vie arkihuolia pois? </span></p><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto" style="font-family: inherit;">Se, mitä parhaillaan tapahtuu Helsingin Stansvikissa, Kemin sellutehtaalla ja Porvoon Humlassa - jossa havaitsin taas lisää punavärillä merkattuja roimia kuusia, haapoja ja koivuja - ei anna mahdollisuutta sulkea itseään pois negatiivisten ajatusten parista. Niitä negatiivisia asioita kun ei pääse pakoon edes metsään, jonka juuri pitäisi elvyttää, ilahduttaa ja kuljettaa arkihuolet pois. Suomalaisten erityinen luontosuhde on sellainen, että tämä maa vihaa metsiään. Puita halutaan kaataa ja ilveksiä tappaa vain silkasta ilosta.</div><div dir="auto" style="font-family: inherit;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyoIOy_oNPLYgwGiTe_wJqeW7YSmTGwBGDbWu38Uv19jsRWfaChTnXyQ2uF5d_p_XNWjOGIoDTa_4crcgJhzHwEx6T9JMSuF55v_h7LhNLspo5CdVlNS7OQpLHMvBvtvyKUU8EfMiIlLC-x8Flyvp7ZI3vyfXOGntegrw5r-DCZsrC_wi08KeY0AM-hpI/s4032/image_50756097.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyoIOy_oNPLYgwGiTe_wJqeW7YSmTGwBGDbWu38Uv19jsRWfaChTnXyQ2uF5d_p_XNWjOGIoDTa_4crcgJhzHwEx6T9JMSuF55v_h7LhNLspo5CdVlNS7OQpLHMvBvtvyKUU8EfMiIlLC-x8Flyvp7ZI3vyfXOGntegrw5r-DCZsrC_wi08KeY0AM-hpI/s320/image_50756097.JPG" width="320" /></a></div><br /><div dir="auto" style="font-family: inherit;"><br /></div></div>Michael Perukangashttp://www.blogger.com/profile/16122433015667990553noreply@blogger.com0