Laitoin tähän kolme tähteä, noudattaen säveltäjä Sostakovitsin opettajaltaan Glazunovilta saamaa oppia: jos joku on alle arvostelun, tarvitseeko sitä nyt tälle raukalle sanoa niin että tämä pahoittaa mielensä. Kolme tähtiä on siksi, että kyse on kolmen tähden ***:sta.
Ryhdyin vielä miettimään tätä Immosta. Hän saattaa lopultakin olla ns. hyödyllinen ***, josta sekä hakaristiväki että politrukitkin ovat tähän saakka katsoneet enemmän hyötyvänsä kuin mitä hänestä koituu heidän tarkoitusperilleen haittaa. Politrukeille sopii oikein hyvin, että hän ja hänen kaltaisensa tuovat äänet sellaiselle ryhmälle, joka taas yrittää saada ryhmittymäänsä hovikelpoiseksi soluttamalla ikään kuin Troijan puuhevosen eduskuntaan. Immoset ovat kuin kittiä, joka mahdollistaa tämän epäpyhän allianssin. Mitään jumalanhullua (jurodivyi) hänestä kuitenkaan on turha tehdä.
Mikä sitten on jurodivyi? Sostakovitsin elämäkerta opetti minulle, että venäläisessä perinteessä on vanha hovinarrin/kylähullun rooli. Usein taiteilijat toteuttavat näitä rooleja: heidän katsotaan olevan kutsumuksensa kautta naiiveja ymmärtämään kyynisiä "tosiasioita" - kuten taloutta tai politiikkaa - ja heitä ei tavallaan voida katsoa edesvastuullisiksi omista sanomisistaan. Kuitenkin heillä on selvän näkemisen lahja, armolahja, jota ei mattimeikäläisille olla suotu.
Em. syistä jumalanhulluilta sallitaan enemmän kuin tavallisilta kuolevaisilta: heitä ei pidetä edesvastuullisina ja heidän katsotaan olevan rikastavan yhteisöä omalla armolahjallaan. Näitä immosia on tähän saakka luultu jurodivyiksi. Kun asiantila paljastuu, hänet heitetään hyödyttömänä pois, eikä mitään tällaisia kevyteroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti