SUOMI SUOMALAISIL... EIKU SUOMENKIELISILLE!111! Vakavasti ottaen: terveydenhuollossa, jos missä peruspalvelussa, oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään, ei ole vain itseilmaisu- vaan henkiinjäämiskysymys.
Näin ei kuitenkaan tunnuta ajattelevan Salon sairaalassa. Siellä toista kotimaista kieltä ei tunnusteta. eikä sitä pidetä sen paremmin itseilmaisun välineenä kuin ruotsinkielisiä henkiinjättämisen arvoisina. Näinhän kaksikielisyysongelma pikku hiljaa hoidetaan päiväjärjestyksestä; lieneekö Suomalaisuuden liiton soluttamiskampanja meneillään?
Salo toki on suomenkielistä seutua, mutta sitä ei ole esimerkiksi Porvoo, jonka sairaalaa pyritään systemaattisesti kurjistamaan päivystysasetuksella ja siihen koplatulla Sote-uudistuksella. Ensin lähtevät synnytykset. sitten varmaankin muuttolinnutkin.
Porvoon sairaala on oikeasti kaksikielinen, eikä vain kaksikielinen, sillä siellä saa palvelua usein myös viroksi ja venäjäksi, ja jos lääkäri ei satu osaamaan kumpaakaan näistä, paikalle haetaan tulkiksi näitä kieliä taitava henkilö, jos tällainen vain suinkin on saatavilla. Yleensä on. Porvoon sairaalassa kaikki on lähellä, yleensä ripeästi ja lääkäri ehtii mihin tahansa aikaan auttamaan vartissa jos vaikka synnytyksessä sattuisi jotain odottamatonta. Erityisesti kaksikielisen, toimivan sairaalan näivertäminen on anteeksiantamaton perusoikeusloukkaus.
Miksi sitten kaksikielisyys on elämän ja kuoleman kysymys? No kun ei se ambulanssihoitaja pääse sinne tietojärjestelmiin tarkistamaan, mitä snappertunalainen, hiittisläinen tai kråköläinen potilas tarkoittaa puhuessaan blodtryckistä. Jos potilas vaikkapa sattuu muistamaan sairastavansa hemofilia, tälle ei pidä syöttää Marevania, tai jos hän mainitsee olevansa raskaana (gravid), tästäkin seuraa monenlaista huomioon otettavaa. Ja niin edelleen.
Joka ikisen terveydenhoidossa työskentelevän on osattava tietty perussanasto molemmilla kotimaisilla, ja tätä pitää säännöllisesti kerrata ja testata. Muuten voi käydä niin, että saa väärää hoitoa tai peräti käännytetään kotiin mädäntymään kun ärsyynnytään omasta osaamattomuudesta, siitä, ettei pysty mitenkään säädyllisesti kommunikoimaan sen rantaruotsalaisen kanssa.
Jos kerran Suomessa pidetään nykyään halveksuttavana elää ruotsin kielellä, näemmä kuoleminen on ainoa asia, jota enää on tarjolla.
Yle Svenskan jutun hiittisläisestä (kuuluu nykyään Kemiönsaaren kuntaan) potilaasta, jolle hyvä kun ei ovea näytetty, voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti