Sosiaalisessa mediassa parhaan argumentin maailma muuttuu aika usein paskimman argumentin maailmaksi. Olet ihmisenä yhtä hyvä kuin huonoin argumenttisi, ja tällöin kaikkea sanomistasi käsitellään tämän tulkinnan kautta. Jos joskus on onnistunut alittamaan itsensä tai suututtamaan jonkun, voi olla varma, että tämä henkilö ei enää tykkää mistään kommenteistasi, fiksuista tai myötäsukaisistakaan, ikinä.
Usein kaikkein sinnikkäimmällä on paskimmat argumentit, tai aina kun tarpeeksi kaivaa, niin tuleehan sitä itseään. Oikeastaan sosiaalinen media välineenä, ainakin Facebook, ruokkii tätä ilmiötä, jossa fiksuin ei anna periksi silkkaa fiksuuttaan vaan siksi että ei ole niin tyhmä kuin toiset. Ja jos toisista ihmisistä tekisi jotain yleistyksiä, sivistyksen tasosta tai Zeitgeistista, kuva olisi aika lohduton, jos sosiaalista mediaa käyttäisi ainoana aineistona. Kaikesta ei tule kirnuamalla voita, ja sosiaalisessa mediassa toteutuu susiefekti, jossa kukaan ei enää usko silloin kun susi todellakin on käsillä.
Sosiaalisessa mediassa asioista tulee myös hyvin herkästi henkilökohtaisia, ollaanhan Facebookissa omalla kuvalla ja naamalla. Vaikka kyse onkin esityksestä. se on kuitenkin sinun ja vain sinun valitsemasi representaatio. Herkästi Facebook-kaverit ovat entisiä, jos eivät satu tykkäämään jostakin mielipiteestäsi, vaikka muuten oltaisiinkin julkilausutusti julistauduttu suvaitsevaiseksi. Kyllä minä sen toisaalta ymmärränkin. Ei sosiaalisen median takia kannata menettää yöuntaan tai feng shuitaan.
Sosiaalinen media yhdistää ja erottaa. Se vetää railoja naapureiden ja sukulaisten välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti