Tämä rohkea ratkaisu nostatti tsemppihenkistä keskustelua: että jaksuhali vaan siitä, että uskalsit vapauttaa sisäisen sankariutesi, riskeerata seeveen ja ottaa askeleen taaksepäin, vaikka hän itse mielsi ratkaisunsa horisontaaliseksi uravalinnaksi.
Tämä henkilö - kutsumme häntä nyt vaikka V:ksi - on kaikin puolin sympaattinen, hieno mies, ja ymmärtää hyvin, jo aiemman työtaustansakin kautta, sellaisen, joka ei mitenkään meritoi hänen nykyiseensä, että kaikilla nämä ratkaisut eivät ole mahdollisia tai ainakaan näyttäydy näin ruusuntuoksuisilta, tai ylipäätään kaikki eivät ole siinä asemassa, että tekisivät mitään ratkaisuja. Jotkut ovat myös siinä tilanteessa, että kaikki ratkaisut olisivat kotiinpäin.
Minä kun tuon tähän keskusteluun suhteellisuudentajua ja vähän ns. elämänmakua antamaan oman horisontaalisen ratkaisuni, en voi välttää trollin vaikutelmaa tässä jaksuhalikeskustelussa. Ratkaisu tarkoittaa minulla tarkoittaa sitä, että työhön sopimattomuuden vuoksi toimenkuvaani mukautetaan, osastonsihteeristä tekstinkäsittelijäksi, kuitenkin osastonsihteerin palkalla, joka sentään on yli kaksi tonnia kun taas tekstinkäsittelijällä se on alle. Ansioluetteloani se ei pilaa, se on jo muutenkin epäilyttävä. Harmaa ei näy mustuneen päällä.
Jos vielä horisontaalisemmin haluaisin tehdä, makaisin kotisohvallani. Itse asiassa, se sijaitsisi miltei samalla vaaka-akselilla palkkatyöhön nähden, sillä sen verran vähän siinä ottaisin rahallisesti takkiin.
Niin että jaksuhali vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti