Mitä Habermas voisi sanoa yhteiskuntasopimuksesta

Jürgen Habermasin mukaan silloin on kyse vallasta, jos pystyy oikeuttamaan omat intressinsä yleiseksi intressiksi (Habermas 1994, 35). Äärimmillään tämä valta on silloin, kun vallasta syrjäytyneetkin – tai syrjäytetyt - kokevat nämä intressit siinä määrin yleistetyiksi, että uskovat, tai uskottelevat, että heidän omien etujensa vastaiset päätökset ovat lopulta heille hyödyksi. 

Habermasin sanoin: 

”Eräs argumentti, joka nykyään (sic!) esimerkiksi herättää tällaisia epäilyjä, esiintyy usein sosialidemokraattisissa lausunnoissa: on tuettava niitä ja niitä investointisuunnitelmia ”työpaikkojen turvaamiseksi” (emt., 35). 

Habermas on hyvin epäileväinen reiluuden mahdollisuudelle edelläkuvatun laisessa valta-asetelmassa, jota hän jo edellä pohjusti. Hän jatkaa: 

”Ei kannata odottaa reilua kompromissia silloin, kun osapuolilla ei ole tasaveroisia valta-asemia tai mahdollisuuksia uhata toisiaan” (emt., 35).

Esimerkiksi nyt parhaillaan käytävissä ”yhteiskuntasopimuksissa” hallitus on onnistunut tavoitteissaan, jos ne ryhmät, jotka ovat tässä sopimuksessa ainakin lyhyellä aikavälillä yksinomaan antamispuolella niin että he joutuvat hyväksymään jopa torjuntavoitot oikeiksi voitoiksi, uskovat, että heitä kurittavat päätökset esimerkiksi tuovat Suomeen lisää työpaikkoja, siinäkin tapauksessa, että verotusta pienennettäisiin eikä näitä uusia työpaikkoja syntyisi esimerkiksi yliopistoihin, jonne yliopistoista irtisanotut voisivat palata yhteiskuntasopimukseksi kutsutun ja väliaikaiseksi väitetyn matokuurin jälkeen. Esittämäni esimerkki on yhteneväinen Habermasin oman, autenttisen esimerkin kanssa, vaikka puolueet ovatkin vaihtuneet. 
En tietenkään ole keskustellut Habermasin kanssa, luenko häntä oikein. Tämä on vain yksi luenta, kuten ihmistieteissä kaikki tulkinnat ovat, kuitenkin mahdollinen.

(lähde: Habermas, Jürgen (1994): Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981-1989. Toimittanut Jussi Kotkavirta. Gaudeamus, Tampere)