Sulkeuduin toisinaan armeijaa käydessäni korvalappustereoiden avulla omaan maailmaani. Kerran pelätty Länsi-Vantaan jengikuningas näppäisi kuulokkeet korviltani, ja laittaessaan ne omille korvilleen, hänen silmissään lamppu sammui hänen kuullessaan Roger Norringtonin levytystä Beethovenin Pastoraalisinfoniasta. Samalla tavalla uskon lampun sammuneen Suomen suosituimmalta artistilta Cheekiltä Arto Nybergin televisio-ohjelman assosiaatiohaastattelussa, kun hänelle sana Aleppo ei tuottanut mitään mielikuvia.
Luin Hesarin kuukausiliitteen jutun tästä Cheekistä, tarkoituksenani oppia jotain. En oppinut oikein mitään. Jutun ideana oli kai löytää kaverista jotain, mutta ei sieltä oikein löytynyt mitään. Tyhjän katseen takana oli - tyhjää.
Rapin pitäisi olla modernia runonlaulua, joka kommentoisi maailman tilaa. Kai tämäkin kommentoi jotain, jos vallitsevana Zeitgeistina on pinnallisuus, rahan, kauneuden ja menestyksen palvonta.
Olennaisempaa kai kuitenkin kaiken tyhjyydenkin takana - mitä nuorisomusiikin tekijä tietää - on se, että tällaiset oman itsensä sankarit ovat nykyään niin suosittuja, melkein kaikkien sankareita, ja elämänkoulua, mieluiten erikseen ja isolla kirjoitettua ihannoidaan jopa muodollisen koulutuksen edelle. Se kertonee jotain ajastamme, että teeseitse-sankaruus on muotia, kaikkine tositv-lahjattomuusohjelmineen. Monen nuoren unelma-ammatti on julkkis. En tosin ole ihan varma, mitä se kertoo, mutta jotain se varmasti kertoo. Ainakin se kertoo, että olen kalkkis, jolle enemmän sanovat Pentti Linkola, Jörn Donner ja Matti Klinge.
Ehkä jutulla oli kuitenkin antia, ainakin minulle siinä mielessä että se pani Zeitgeist-ajatukset liikkeelle, vaikka muuten olen hyvin nihkeä mihinkään ajan hengen luonnehdintoihin. Mitä muutakaan voisi olla ihminen, joka ei kuuntele radiota, lue iltapäivälehtiä eikä katso telkkaria, näitä välineitä, jotka kaikki viittaavat toisiinsa? Oikeastaan minun pitäisi olla jäävi kommentoimaan Cheekiä mitenkään, mutta otan itselleni saman oikeuden kuin Seppo Heikinheimo, jonka mielestä ei tarvitse olla lehmä ymmärtääkseen maitoa. Ei tarvitse olla kärpänen ymmärtääkseen kakkaa.
Ja taas sitten huonon räpin vastineeksi vähän hyvää:
VastaaPoistaTuu avautuu, vittu, löydät nenäs vittu poskelta, Akuutti piripsykoosi lomilla vittu ku Kellokoskelta. Pikkupiru, väkivaltaa harrastava pikku paskiainen, Vitun nutipää huora, saatanan satiainen. Vittuun sä ja sun saatanan mikkihiiriklikki, Painukaa takas kaareen imee vittu toistenne dikkii, Edvee, ärve, servee, tuut meille vittuilee, Me vedetään sua vapaal linnatyylil perseeseen. Ja helposti voidaan saatana sun huoramutsis raiskata Ja sun tukarifaijaas vittu vesurilla päähän paiskata. Ja jos sen jälkeen tuut vielä vittu itään päin leijuun, Niin etitään sun lapses, se saa tutustuu idän omaan pikku hammaskeijuun, Ja sun muijas, sitä vanhaa orankii, Sitä mä raiskaan ku jotain saatanan sakkovankii. Mikkihiirihuorat ei tuu Talskille enää bailujansa pitää, Niiden veri lentää, mut mul se vetää takaspäin itään.
Luitko HS-Kuukausiliitteestä Kuukautisen jutun Välil vähä hajottaa? Minusta siinä oli ajankohtaisväläys kulttuurin polttopisteestä.
VastaaPoista