Missä piileskelevät vauvantappoyrityksen tuomitsijat?

Kivien, tai kaljapullojen, tai ylipäätään minkään heittely kohti ihmisiä ei ole oikein. Aina kun kiviä sinkoilee jossakin kohti ihmisiä, varsinkin naisia, tämä tuomitaan, sitä varmemmin, mitä kauempana tämä tapahtuu, ja sitä varmemmin, jos tämä tapahtuu islamenemmistöisessä maassa. Samaten netin haaskalintuparvet kaartelevat jokaisen mahdollisen raiskausjuorun ja alaikäisen hyväksikäyttöepäilyn perässä, ainakin jos tämä on tapahtunut islamenemmistöisessä maassa. Sen sijaan jos meillä tapahtuu jotakin, etenkin silloin kun tekijät ovat mitä ilmeisimmin kotoperäisiä, blogistan on hiljaa, puhumattakaan heidän tuuliaan haistelevista kansanjoht... edustajista. Miksi?

Kaljapurkkien heitteleminen ilmeisesti on sitten ihan ok, varsinkin, jos sellainen lentää kohti jotain sellaista, joka on vastoin omaa arvomaailmaa. Siis edustaa ns. punavihreyttä. Kun Turun Pride-kulkueeseen lensi täysi kaljapurkki, joka olisi voinut surmata vauvan, kukaan ei ole tuominnut tekoa, tai sanoutunut irti siitä. Luultavasti siksi, että kenenkään poliittisen tahon ei kannata sanoutua irti suomalaisten teoista. Pösilö on pösilö, oli sitten punavihreä, sinertävä tai patamusta, mutta pösilö on hyödyllinen, jos häneltä saadaan kalastettua ääni, jolloin hänestä ei kannata sanoutua irti esimerkiksi tuomitsemalla tekoa.

Tämä voi olla poliittisesti ymmärrettävä strategia, mutta tuomittavaa. Kun kansanjohtaja kauhistelee esimerkiksi homoseksuaalisuutta, tämä on epäsuora mandaatti kaljapullojen heittelyyn. Tosin vielä pösilömpää on julkisesti liputtaa pösilöitten puolesta, mutta tämä toki tekee pösilöyden vastustamisen ja tuomitsemisen helpommaksi.

Jutun Pride-kulkueen tapahtumista voi lukea klikkaamalla otsikkoa.