perjantai 21. elokuuta 2015

Mihin työajanpidennyksellä oikeasti pyritään?

Minua valistuneemmat blogistit ovat moneen otteeseen todenneet, että Sipilän hallituksen "yhteiskuntasopimusneuvottelujen" (laitoin sulkeet, koska uusiokieltä rakastavalla Sipilällä ei taida olla hajuakaan termin sisällöstä, eikä yksisuuntaista sanelemista ja pelottelua voi kutsua neuvottelemiseksi) eniten puhututtaneissa työajanpidennyspuheissa on kyse devalvaatiosta: koska työn arvoa ei voida nostaa, lasketaan työajan arvoa. Moni on myös todennut, että työn määrä on vakio: jos jo nyt töissä käyvien olisi määrä tehdä enemmän, riittäisi siitä jaettavaa nykyistä harvemmalle.

Sipilän ja kumppaneiden tarkoitus on kuitenkin lopulta ollut työntekijöiden kiristäminen siten, että jäljelle jäisivät vain ne, joilla ei ole mitään valinnanvaraa, nöyryyden ja vaihtoehdottomuuden pudotuspeli. Työajanpidennys on tosiasiallinen tuntipalkanalennus, ja ainakin perheelliselle aika on rahaa, jatkuvaa tasapainottelua ajan ja rahan välisellä veitsenterällä, jolloin perheellinen ei tee yhtään sen enempää kuin on pakko perheen elättämiseen.

Tämä pätee niin yhden kuin useammankin huoltajan perheissä. Useamman kuin yhden huoltajan perheissä sentään on olemassa edes teoreettinen mahdollisuus, että toinen huoltajista lyhentää päivää tai jättäytyy kokonaan pois työelämästä.

Jälkimmäinen vaihtoehto tuleekin toteutumaan monissa niissä perheissä, joissa on sellaiseen varaa. Oliko tämä Sipilän, Stubbin ja Soinin tarkoitus? Kotiinjäävät ovat pääasiassa naisia, paitsi että minullekin se olisi ollut ihan käsinkosketeltava optio, jos ei vaan olisi karensseja.

Työajanpidennys on monille tosiasiallinen työajanlyhennys, sillä ei esimerkiksi yksinhuoltaja tai pitkää työmatkaa päivittäin reissaava taivu siihen, että hänen lastensa hoitopäivät vielä entisestäänkin pitenisivät, joten moni joutuu lyhentämään työpäiväänsä. Jolloin ei laske ainoastaan tuntipalkka vaan myös bruttopalkka.

Jos työpäivää lyhennetään esimerkiksi tunnilla tai kahdella, tämä ei vaikuta päivähoitomaksuihin. Paitsi että ai niin, niitähän pitikin nostaa! Bussiliputkaan eivät tunne osa-aikalyhennystä: Porvoo-Helsinki -väli maksaa sen samat 312,80, Matkahuollolla ja 250 Porvoon liikenteellä, tehtiin sitten tunnin tai kuudentoista työpäivää. Pienipalkkaisella tulee hyvin nopeasti vastaan tilanne, jossa työnteko ei kannata lainkaan palkan pienentyessä mutta kustannusten pysyessä ennallaan, joten työajanpidennys tulee aiheuttamaan irtisanoutumisia.

Tämä onkin ollut Sipilän hallituksen tavoite. Massatyöttömyyden kaudella varsinkin näihin pienipalkkaisiin, usein varsin vähän koulutusta vaativiin töihin riittää kyllä tulijoita, ja jos vanhat työntekijät eivät jousta, työttömien reserveistä löytyy kyllä nöyriä ja epätoivoisia hoitamaan hommat. Mitä vähemmän valinnanvaraa on, sitä kyseenalaistamattomampi ja nöyrempi työntekijä yleensä on.

Kysyisin vielä pääministeri Juha Sipilältä: kuka hakee yksinhuoltajien ja pitkää työmatkaa päivittäin tekevien lapset päivähoidosta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti