Pojat rengasmatkalla

Pyöräilin kolmen parhaan kaverini kanssa n. 200 kilometrin mittaisen saariston rengastien ympäri kolmessa päivässä. Vain yksi kaveri porukasta puuttui, ja ilmatkin olivat ennustettua siedettävämmät. Oikeastaan ihanteelliset pyöräilyyn: 20 asteen ympärillä ja vaihtelevaa poutaa, vain kaksi sadekuuroa.

Päätimme kulkea reitin tällä kertaa vastapäivään, Turusta luoteeseen eli Naantalin suuntaan. Sanon "tällä kertaa", sillä mukana oli jo kokeneita saaristopyöräilijöitä. Sellainen on myös kotiin tällä erää jäänyt puolisoni, jonka ansiosta mukana oli kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin. Seuraavaksi kerraksi hankin kevyemmän teltan, ja jätän erillisen sadekatoksen hankkimatta. Ehkä parilla vähemmälläkin vaatekerralla pärjäisi, vaikka Suomen kesäyö osaa olla yllättävänkin kalsea.

Ensimmäinen matkustusvälineemme oli juna, joka kyllä ottaa muutaman pyörän kyytiin, kunhan asian varmistaa ajoissa.

1. päivä: Turku-Raisio-Naantali-Merimasku-Teersalo n. 46 km. Reitin alkupää Naantaliin saakka on pyörätietä. Kuitenkin pyörätien loppuessa parhaat maisemat vasta alkavat. Velkuan ensimmäinen kyläkauppa menee kiinni jo viideltä, jälkimmäinen on auki kuuteen, jos ensimmäiseen ei ehtinyt. Meidät ravitsi Old Smugglers Teersalon vierasvenesatamassa, joka on todistanut lukuisien eturivien artistien vierailua, mm. Isokynä Lindholm ja Sielunveljet, ei kuitenkaan Sielun Veljet. Yövyimme metsikössä varsin juurakkoisessa maastossa.

 Tyytyväinen retkue identtisen tilauksen kanssa: neljä olutta ja neljä nyhtöpitsaa.

Sielunveljet. Yritimme muistella edes yhtä JanneTauski HurmePeltosen kappaletta, mieleen ei tullut yhtäkään.

Telttakylän lujat. Minulle kävi kuin Linkolan Penan sille lintupopulaatiolle, jolle sattui vähän huonompi hiihtokenkä. Juurakkoisessa maassa en olisi nukkunut edes sitä kahta-kolmea tuntia ilman Hans Knappertsbuschin taritsemaa Bruckner-nimistä unilääkettä.

Velkuan vierasvenesataman maisemat kyllä rauhoittivat mielen.

2.päivä: Teersalo-Hakkeenpää (lossi)-Taivassalo-Heponiemi-Kannvik (lossi)-Iniö-Dalen-Mossala (lossi)-Houtskäri-Kittuis n. 59 km

Ehdottomasti pyöräretken kiintoisin päivä. Repaleinen saaristo näytti parhaat puolensa, ja lossiliikennöinti tuli tutuksi. Taivassalossa oli idyllinen kyläkauppa ja -ravitsemusliike, ja Houtskarissa hieman nuhjuinen kyläkauppa, mutta kuitenkin melko hyvin varustettu. Iniön ja Houtskarin välin lauttamatka oli reitin ainoa maksullinen lossietappi.

Kittuisten idyllisellä leirintäalueella teltta aivan rannassa ilta sujui rattoisasti kahden vastakkaiseen suuntaan pyöräilevän hauskan naishenkilön leirinuotoseurassa, sosialisoiden sinapin, talouspaperin ja juomat sekä kehittäen hyviä (?) liikeideoita. Jos olisi ollut Klubi-aski, siihen ne olisin raapustanut. Heitin talviturkinkin, oli ehkä kaikkein kylmintä merivettä, jota olen heinäkuussa kokenut. Holotna voda.

Toim. huom. Jascha Horensteinin Mahler on kelvotonta unilääkkeeksi. Se on liian rikasta. Kokeilen ensi kerralla Gary Bertiniä.

Suomalaiset eväät kittuislaisessa kesäillassa.

Näin läheltä laivat menevät. Ja näin suuria ovat.

Lossit tulivat matkalla tutuiksi.

3. päivä: Kittuis-Galtby (lossi)-Retais-Pärnäs (lossi)-Nauvo-Prostvik-Lillmalö-Parainen 50 km

Korppoo oli oikeastaan koko matkan ylämäkeä. Väylä oli hienokuntoinen yhdistetty pyörä- ja autotie, joka oli normaalin yhdistetyn pyörätien ja kevyen liikenteen väylän levyinen. Nauvon keskusta on yllättävänkin kaupunkimainen ja suuri, vaikkakin selkeästi se elää ja kuolee kesän turistisesongin mukana. Sieltä löytyy jopa Alko. Nyhtöpitsa näyttäisi olevan saariston erikoisuus; sitä oli täälläkin tarjolla. Nauvossa jouduttiin myös allekirjoittaneen renkaanvaihtotalkoisiin. Ilmeisestikin liiallinen kuorma oli painanut takalokarin vasten rengasta, mikä aiheutti ylimääräistä kitkaa ja lopulta hitaan puhkikulumisen. Tulinpahan hankkineeksi itselleni ehdoin tahdoin vähän lisää vastusta.

Alun alkaen meidän oli tarkoituksena yöpyä Nauvossa, mutta säiden helliessä päätimme posottaa saman tien Paraisille asti. Mistä olimme viimeisenä päivänä kiitollisia. Nauvon leirintäalue on tässä porukassa jo legendaarinen; hintaan kuuluu hyvin avulias palvelu ja vastarannan naapureiden takia hyssytteleminen.

Mantereelle päästyämme, Paraisten läpipyöräily oli matkan puuduttavin osuus. Melkein koko matka ylämäkeä kapealla pientareella, ohi ajaa rekka-autoja. Virallinen pyörätie, jolla mopotkin saisivat ajaa, on oikeastaan luontopolku, ja vielä päätietäkin mäkisempi. Jos asuisin Paraisilla, se olisi lenkki- mutta ei missään nimessä pyöräreittini. Joten äänestimme piennarta. Onneksi suunnilleen puolivälissä saarta löytyi erinomainen taukopaikka, josta sai kahvila-ravintolatuotteita.

Paraisilta löytyivät taas vaihteen vuoksi kaikki palvelut, myös leirintäalue keskustan välittömässä läheisyydessä, jossa kattava aamiaispuhvetti kustansi vain 8 euroa.

Onnelliset pojat Paraisten leirintäalueella. Melkein maalissa.

4. päivä: Parainen-Kaarina-Turku. 26 km. Loppumatka olikin helppoa pyöräiltävää, Kaarinassa alkoi pyörätie Turkuun saakka. Viimeinen päivä sisältää muistumia aiemmasta elämästäni. Yhdellä matkalaisella alkoi takapyörä piiputtamaan noin 5 km ennen Turkua. Syyksi diagnosoitiin kahden pinnan irtoaminen, ja nämä korjautettiin pikavauhtia Visan pyöräkorjaamolla.

Parhaassa seurassa mailit taittuvat huomaamatta. Reissu otetaan taas uusiksi jollain kokoonpanolla luultavasti jo ensi kesänä, mutta vähemmin kantamuksin ainakin allekirjoittaneella.